Jumalten suosikkisaari

img_1784

Unelmoin Balista monta vuotta. Saapuessani Denpasarin lentokentälle tunsin kuitenkin pettymystä: ensinäkymä jumalten suosikkisaaresta (hah!) oli vetinen. Lentokentältä Sanurin rannalle johtava tie tulvi ja taksi upposi siihen kylkiään myöten.

Kuljettaja kertoi, että tämä oli tavallista joulu-tammikuussa, jolloin sataa – enemmän tai vähemmän – lähes joka päivä. Häntä ihmetytti, miksi olin valinnut visiitilleni juuri tämän ajankohdan. Olisi kannattanut tulla aiemmin – tai myöhemmin.

Ehkäpä niin, mutta sadekausi Balilla oli omanlaisensa elämys. Rankkasateen rummutus lomakodin kattoa vasten kuulosti varsin romanttiselta. Sitä paitsi sateen jälkeen paistoi aina aurinko. Ja mittari näytti ympäri vuorokauden yli 30 astetta.

Muistelen hymyssä suin myös ukkosmyräkkää, joka iski matkalla Baturin kraatterijärvelle. Järvestä näkyi sateessa vain pilkahdus. Myrsky ahmi sisäänsä myös Gunung Batur – ja  Gunung Agung – vuoren. Viimeksi mainittu on Balin tulivuorista korkein ja sitä pidetään pyhänä. Jokaisen balilaisen sängyn tulisi olla sijoitettu niin, että nukkujan pää sojottaa kohti Agungia.

img_1796

 Rannat

Vaikka Bali on kuuluisa hienoista biitseistään, valkoista hiekkaa värittää monesti roska, merkki massaturismista sekä siitä, ettei roskien lajittelu ole Indonesiassa Suomen tasolla. Merenkäynti on voimakasta, etenkin saaren länsipuoliskolla Kutalla, joka tunnetaan surfausparatiisina. Sanurilla aallot murtuvat sitä ympäröivää koralliriuttaa vasten tehden uimisesta turvallista. Myös pinnan alla uinuu paratiisi; jotkut sukeltajat pitävät Balin vesiä maailman parhaina. Merivirtaukset voivat tosin olla vaarallisia.

Balilaiset itse eivät rannalla matkailijoiden tapaan viihdy. He uskovat, että pahat henget elävät meressä, ja sadekautena on suojauduttava niiden tuomilta vitsauksilta. Tämän takia rantaviivaa koristaa sekalainen seurakunta uhrilahjoja.

img_1737 img_1920 img_1733

 Temppelit

Joka asumuksella, hotelleillakin, on oma temppelinsä. Jumalten läsnäolosta kertovat kirkasväriset, avoimet päivänvarjot. Vuosittaisia temppelijuhlia on joka päivä johtuen siitä, että temppeleitä on huomattavasti enemmän kuin vuodessa on päiviä. Silloin naiset kantavat pyhille paikoille kulkueena kuvauksellisia uhrilahjoja.

Hedelmien, kukkien ja kananmunien seasta saattaa löytyä kokonainen kana, muovikelmuun käärittynä. Kelmu takaa sen, ettei kananraato ala haista helteessä.

img_1777 img_1785 img_1782

Tanssit

Temppelitanssit ovat oma lukunsa. Alun perin niiden tehtävänä oli viihdyttää jumalia, jotka laskeutuvat ihmisten joukkoon juhlien aikaan. Tämän takia tanssien tuli olla laadukkaita; jumalien suosiota ei saavutettu pelkästään lannetta vatkaamalla. Sittemmin tansseista tuli koko kansan huvia, josta saavat osansa myös matkailijat. Tuskin kukaan poistuu Balilta näkemättä spektaakkelimaista Barong ja Kris –tanssia, jossa hyvä ottaa mittaa pahasta, tai yöllistä “tulitanssia”, jossa tanssijat vaipuvat transsiin. Katsomossakin pääsee transsinpoikaseen, jos juo riittävästi olutta…

img_1978

 Ubud

Ubudin kaupunki on Balin henkinen keskus, jonka löytäjänä pidetään jaavalaista hindupappia Rsi Markandyaa. Tämä havaitsi Ubudia ympäröivän pyhän auran ja totesi, että sitä halkovalla Campuhanin joella on parantavia voimia. Kehnokuntoisten uskotaan yhä muuttuvan hyväkuntoisiksi kylvettyään sen vedessä.

Ubud on myös Balin turismin keskus. Sen ytimessä ja ympäristössä on lukemattomasti majapaikkoja, ravintoloita, kauppoja ja käsityöläisten kojuja. Yhdessä taotaan hopeasta taidokkaita koruja, toisessa veistetään koriste-esineitä ja kolmannessa värjätään batiikkikankaita.

img_2030

 Tinkimissirkus

Balilla tingitään melkein aina ja lähes kaikesta. Eivät edes turisteille markkinoitavat retket ole välttämättä kiinteähintaisia. Osa taksasta maksetaan usein pimeästi. Se tarkoittaa, että seteleitä tungetaan salavihkaa myyjän tupakka-askiin, takataskuun tai sukanvarteen. Rahalleen ei myöskään saa aina vastinetta.

Esimerkiksi ylisanoilla mainostettu Turtle Island paljastui surkeaksi hiekkapläntiksi, jossa asusti vain muutama kilpikonna. Snorklausretkellä taas ei voinut snorklata, koska sääolosuhteet olivat surkeat. Retkimaksun takaisin saanti vaati kunnon rähinän.

img_1863 img_2050 img_1824

 Hoitoja ja hauteita

Bali tunnetaan myös kylpylöistään. Niitä on joka lähtöön, pikkuruisista kadunvarsipisteistä loisteliaisiin luksuskeitaisiin. Myös hoitoja, hauteita ja hierontoja on kaikkiin tarpeisiin: kukkaiskylvyssä pehmenee auringon polttama iho, ja balilainen kokovartalohieronta saa kireät lihakset rentoutumaan. Hinnat vaihtelevat parista eurosta yli sataan euroon.

Palveluitaan tarjoavat myös itseoppineet ja ITSEPINTAISET rantahierojat, joiden ”massage, madame” -kailotukselta ei pääse pakoon kuin leikkimällä kuollutta.

img_1731

 Ruoka

Balilainen ruoka on erinomaista. Kansallisruokana voidaan pitää nasi gorengia, riisipohjaista pyttipannua, johon sekoitetaan lihaa, katkarapuja ja kasviksia. Halutessaan annoksen voi maustaa tulisella sambal-soossilla. Yleensä balilainen keittiö on kuitenkin miedompi kuin esimerkiksi thaimaalainen. Janon sammuttajaksi kannattaa kokeilla paikallisia Hattenin viinejä, etenkin raikasta roseta.

img_1927

 Parasta

Parasta Balissa ovat balilaiset itse. Hymyt ovat taatusti aitoja ja ystävällisyys vilpitöntä. Ja kun jotain sovitaan, siitä pidetään kiinni. Majapaikkaan tilattu hieroja saapuu tismalleen oikealla kellon lyömällä, ja saarikierrokselle varattu auto kuljettajineen on paikalla etuajassa. Jos hyvin käy, kuski puhuu sujuvasti englantia toimien oivana oppaana.

Ja jos retkikohteessa sattuu satamaan, hän vie kyydittävänsä samalla hinnalla toisaalle. ”Ettei jäisi paha mieli, sen paremmin sinulle kuin minulle”, kuuluu selitys. (Kiitos, Mr. Ketut, maailman paras autokuski+matkaopas, en ikinä unohda sinua!)

img_1790 img_1924 img_2046

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.