Sansibarin ihmeelliset eläimet

Eikös se niin ole, että mikään ei ilahduta ankeina aikoina yhtä lailla kuin KIVAT ELÄINKUVAT? Niitä siis, tällä kertaa Sansibarista. Se ei ole safarikohde, mutta näimme silti YHDEN TODELLA SUUREN ja paljon pieniä.

Vähän nauratti, kun reissuun lähtiessä joku hymiöi hyvän matkan toivotuksensa kirahveilla, seeproilla ja norsuilla. Ei tainnut ihan tietää, että vaikkakin olimme matkalla Tansaniaan, Sansibarissa ei loikita viiden suuren perässä, vaan kellotetaan rannalla.

Aloimme kuitenkin huvin vuoksi rekisteröidä elukoita jo matkalla lentokentältä Matemween ja sinne saapuessamme olimme selvillä siitä, että Sansibar on kissojen saari, mutta kyllä siellä elelee kukkoja, vuohia ja laihoja lehmiäkin. Matemwessa näimme myös koiran (harvinaisuus ja ehkä uhanalainenkin laji muslimisaarella!).

Joten nostatetaanpa koronan lannistamaa mieltä lystikkäillä eläimillä. Ja piipahdetaan samalla kaukaisella paratiisisaarella, toisessa todellisuudessa. Siellä Turre Turisti on terve ja onnellinen, lomakassassa riittää pätäkkää, luottokorttilasku ei aiheuta huolta ja kotona odottaa tuttu ja turvallinen työpaikka. Plakkarissa siintää jo seuraava matka – kenties juurikin Afrikan safari. Oi niitä aikoja, oi niitä ihania Turren tallaamia paikkoja!

Tässä teille lohturuuaksi apinoita, kilppareita ja vähän muutakin.

1.Jozanin kansallispuiston marakatit

Red colobus – marakatteja ei tavata muualla maailmassa kuin Jozanin kansallispuistossa Sansibarissa. Sielläkin ne olivat kuolemassa sukupuuttoon, mutta kanta elpyi suojeluprojektin ansiosta.

Piipahdus puistossa oli meille must, sillä pitihän moiset harvinaisuudet omin silmin nähdä. Teimme reissun Matemwesta käsin. Ostimme retken hotellilta ja se maksoi 50 taalaa per nuppi sisältäen autokuljetukset (private car), opaspalvelut paikan päällä sekä puiston sisäänpääsymaksun.

Näimme apinoita, niin red colobusseja kuin harmaita sykes -apinoita, koko rahan edestä. Lisäksi näimme minimuurahaiskarhun. Hyvällä tuurilla olisimme lisäksi voineet nähdä villisikoja, antilooppeja, norsupäästäisiä, kameleontteja ja liudan eksoottisia lintuja. Jälkimmäisiä kuulimme kyllä, mutta niiden konsertti hukkui aika ajoin italiankieliseen hölpötykseen. Emme olleet suositussa retkikohteessa yksin, vaan turisteja vaelsi sademetsässä ruuhaksi asti.

Vinkki 1: lähde matkaan mahdollisimman aikaisin, jo aamun valjetessa. Silloin väkeä on liikkeellä vähän ja linnut laulavat täysin rinnoin.

Vinkki 2: pidä kiinni kännykästäsi kaksin käsin. Oppaamme kertoi, että yhdelle matkailijalle kävi nolosti, kun marakatti sieppasi hänen luurinsa ja loikkasi se kourassa viidakkoon. Tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu: kun matkailijan kaveri soitti puhelimeen, apina säikähti niin, että pudotti sen puun latvasta maahan. Ja vehje säilyi kuin ihmeen kaupalla ehjänä.

Red Colobussit tunnistaa punaruskeasta selkämyksestä. Harmaat sykes -apinat taas ovat nimensä mukaisesti kauttaaltaan harmaita.
Sademetsässä voi törmätä myös punanaamaisiin hikeä valuviin turisteihin, jotka voidaan nekin tällä hetkellä luokitella uhanalaisiin elikoihin, kiitos koronaviruksen.

Kierrokseen kuului myös patikka läheisessä Pete-Jozanin mangrovemetsässä. Sen aikana taivas repesi ja kastuimme ukkosateessa litimäriksi. Emme nähneet elukan elukkaa ja ihan hyvä niin, koska mangrovemetsän asukit ovat liskoja ja käärmeitä.
2.Matemwe Beachin vuohet

Matemwe Beacin eläimistöä onkin jo tullut esiteltyä aiemmissa postauksissa, mutta tässä teille vielä vuohia. Ne kirmasivat rannalla vapaasti silloin, kun päättivät lähteä Matemwen kylästä rimpsalle.

3.Prison Islandin kilpikonnat

Prison Island Stown Townin edustalla oli meille toinen must-kohde pelkästään eläimellisistä syistä. Saarella elelee jättiläiskilpikonnien yhdyskunta. Kilpparit päätyivät sinne 150 vuotta sitten Seychellien saarilta brittien lahjana Sansibarin sulttaanille.

Vuonna 1893 saarelle rakennettiin vankila, jonne oli tarkoitus säilöä väkivaltarikollisia, mutta näin ei koskaan käynyt johtuen keltakuume-epidemiasta (miten ajankohtaista!). Puolen tunnin venematkan päässä Stone Townista sijaitsevasta vankilasaaresta tuli karanteenisaari ja vankilasta sairastuneiden hoitola.

Konnien eloon tällä ei ollut vaikutusta, mutta niiden määrä väheni samanaikaisesti vinhaa vauhtia, koska niitä käytiin yön mustina tunteina pöllimässä (aikamoinen urakka, koska ne painavat 200 kiloa) kenties ruuaksi, kenties lemmikeiksi tai kenties eläintarhoihin. Lopulta niitä oli jäljellä vain muutama, mutta määrää kasvatettiin uusilla konnilla.

Nykyään tämäkin laji on uhanalainen. Paikalliset eläinsuojelijat yrittävät pitää huolta siitä, että konnat saisivat elellä saarella rauhassa.

Turistit ovat silti tervetulleita, koska he tuovat rahaa suojelutyöhön maksamalla muutaman taalan suuruisen “sisäänpääsymaksun” sekä lahjoittamalla rahaa konnien suojeluun. Mekin jätimme kaikki jäljellä olevat Tansanian shillinkimme konnille. Toivottavasti niistä on todellista iloa.

Prison Islandia ympäröi koralliriutta, joka on suosittu sukellus- ja snorklauskohde. Meidänkin piti pulahtaa syvyyksiin, mutta tuuli oli niin kova ja aallot niin isot, ettei snorklaamisesta olisi tullut mitään. Hieman otti pattiin, koska nähtävää olisi ollut taatusti paljon.

Kilpikonnia näimme onneksi senkin edestä. Niiden kanssa saa seurustella vapaasti, mutta kannattaa pitää näppinsä kurissa. Saarella vain muutamia päiviä aiemmin vieraillut entinen duunikaveri oli menettää peukalonsa, kun tyrkkäsi sen kilpparin kitaa kohti. Normaalisti jätit rouskivat vain lehtiä, mutta saattavat kiinnostua eksoottisemmistakin (ja mikä nyt olisi eksoottisempaa kuin kaukaista Pohjolaa edustavan valkoisen miehen valkoinen peukku!) herkuista, jos niitä on tarjolla.
Vanhimmat konnista ovat yli 150 vuotiaita. Iät on kirjattu niiden kilpiin. (Ja jos jollekin jäi epäselväksi, niin tässä on nyt se TODELLA SUURI.)
Täällä lusittiin keltakuumekaranteenissa. Päätyvätköhän koronapotilaatkin tänne?

Emme päässeet snorklaamaan, mutta pääsimme sentään uimaan. Iho kuivui nopsasti tuulisella paluumatkalla ja Stone Townin rantaa lähestyessä olisi tehnyt mieli hypätä uudelleen veteen polskimaan sikäläisten kollien kanssa. Huom! turistin uimaranta on vallan erilainen kuin paikallisväen.
Paikallisväki myös veneilee ihan eri tapaan kuin matkailijat. Turvallisuusmääräyksistä on tuskin kuultu ja jos onkin, niitä ei missään tapauksessa noudateta. Vertailuna kerrottakoon, että meitä oli veneessämme – paljon isommassa – me kaksi ja kuski.
4.Stone Townin kissat

Kissoja asustelee Stone Townin joka kulmassa ja etenkin jokaisessa puistossa. Ne eivät piittaa ihmisistä p#*kaakaan, mutta ruoka toki kelpaa. Kattien kohtalaisen hyvinvoivat olemukset kertovat, että sitä säännöllisesti tarjolla.

5.Jaws Corner Stone Townissa

Enpä olisi uskonut törmääväni Stone Townissa – tai Sansibarissa ylipäänsä – tappajahaihin, mutta niin vain kävi. Älkää kuitenkaan kysykö minulta, mitä tappajahai siellä tekee, sillä meitsillä ei ole siitä hajuakaan. Kaupunkioppaamme Amour kyllä selitti, mikä yhteys Tappajahai-leffalla Sansibariin on, mutta en ymmärtänyt hänen pulputuksestaan sanaakaan = jaksanut juuri sillä hetkellä kuunnella hänen taukoamatonta puhetulvaansa. Joten tämä jäi arvoitukseksi – jos joku tietää, pliis valaiskaa!

Se on kuitenkin vissi, että Jaws Corner on paikallisten kesken suosittu kokoontumispaikka. Sinne keräännytään vaihtamaan kuulumisia, ihmettelemään maailman menoa ja särpimään sumppia. Jenkkilän entinen presidentti, Bill Clintonkin on kuulemma aukiolla jutustellut ja päätään pyöritellyt. Eli jos tahdotte seurata paikallista elämää lähietäisyydeltä, ankkuroikaa pyllynne Jaws Corneriin – ties mitä siellä näette ja kenet tapaatte.

6.Tembo Housen norsu

En uskonut näkeväni norsujakaan, vaikka ne entisinä aikoina Stone Townin kaduilla tömistivät ja välillä hyvinkin vallattomasti – mistä syystä talojen oviin piti tölväistä jättien hyökkäyksiä torjuvat massiiviset koristepiikit. Mutta näinpäs sittenkin, yhtenä iltana Tembo House -hotellimme vuoteella, kun näppäräsormiset house keepingin tytöt olivat panneet peliin parastaan. Asante sana, kiitos paljon.

Siinä kaikki tältä erää. Toivottavasti mieli on parempi ja korona unohtunut hetkeksi? Jos yhä ahistaa, hengitä syvään ja katso kuvat uudestaan. Kyllä se siitä…

18 thoughts on “Sansibarin ihmeelliset eläimet

    1. maarit Post author

      Ihan vapaina kyllä ja syövät ymmärtääkseni lähinnä puiden lehtiä, joita kyllä riittää. Tosin turistitkin niitä ahkerasti kunnille syöttävät. Ja kenties eläinsuojelijatkin kantavat kortensa ruokakekoon. Kiva kohtaaminen tosiaankin – olen aina tykännyt kilppareista, sekä maan päällä että pinnan alla.

  1. Mari/ Kodinvaihtaja

    Keltakuumekaranteeni – kääk. Mitä siis tarkoitti? Ehkä voisit kirjoittaa siitä artikkelin tai nostattaa sitä, jos olet jo kirjoittanut. Mielenkiintoinen aihe nyt korona-aikaan.

    1. maarit Post author

      Keltakuumekaranteeni tarkoitti sitä, että tartunnan saaneita raijattiin Prison Islandille toipumaan/kuolemaan ja näin eristämällä heidät vähennettiin tartuntoja Stone Townissa. Keltakuumehan oli ja on yhä varsin vaarallinen ja tappava tauti, mutta nykyäänhän siltä voi suojautua rokotuksella. Se itsellänikin on otettuna, tuli aikoinaan seikkailtua mahdollisilla tartunta-alueilla Brasiliassa. Tansaniaankin sitä suositellaan, jos liikkuu turistialueiden ulkopuolella.

  2. Reeta / Tarinoita valoisista maisemista

    Marakatit osaavat kyllä olla veikeitä. Muistan kuinka ne kymmenen vuoden takaisella Gambian lomallani tykkäsivät juosta romuta resortin eri rakennusten katoilla ja varastella turistien tarvikkeita terasseilta. Se oli eka kertaa Afrikassa matkaavalle eksoottinen näytös 😊

    1. maarit Post author

      Jep, varansa saa pitää näiden veijarien kanssa. Ovat uteliaita ja salamannopeita ja kännykkä tai kamera katoaa äkkiä kädestä. Mutta hauska niiden touhuja on seurata.

  3. Tiina Johanna / Kookospalmun Alla

    Eläimiä ja eläinkuvia on kyllä niin piristävä aina katsella! 🙂 Niiden kanssa ei voi mennä vikaan, eläimet ovat ihania. <3 Vautsi sentään nuo kilpparit ovat isoja, ja hyvä kuulla, että niitä suojellaan ja saavat vapaana tallustaa. Vapaus on parasta, niin ihmisten kuin eläinten kohdalla. Ja hienon norsunkin näitte, itse en ole koskaan vielä halpisreissaajana päässyt yöpymään missään, missä pyyhettä olisi muotoiltu neliöltä kummemmaksi! 😉

    1. maarit Post author

      Haha, harvoin mekään näin fiinisti asutaan, yleensä aina halvimmissa majataloissa, joissa hyvä kun on ees pyyhkeitä. Mutta koko rahan edestä, kerrankin! Ja tosiaan, vapaus on parasta ihan kaikkien kohdalla (eläintarhoista en ole koskaan perustanut, vaikka toki hienoja sellaisiakin on9. Totesin sen ihan henk.koht. juurikin tänään, kun kurkku kipeytyi ja olo muuttui tukkoiseksi. Nyt sitten sinnitellään eristyksessä ainakin seuraavat 7 vrk ja toivotaan, että kyse on ihan perusflunssasta…

    1. maarit Post author

      Madagascarille tekisikin mieli vaikka heti seuraavaksi! Eihän Sansibar sille eläimissä pärjää, mutta kivoja kohtaamisia nämäkin. Tarjolla olisi ollut myös uimista delfiinien kanssa, mutta majapaikkamme emäntä piti näitä retkiä lähes eläinrääkkäyksenä, joten unohdimme ajatuksen saman tien. Reissussa kohtaamamme suomalaismiehet kertoivat osallistuneensa tällaiselle tripille ja meri oli kuulemma mustanaan turisteja, jotka polskivat hämmentyneiden delfiiniparkojen perässä. Heille jäi hommasta paha mieli ja itselleni pelkästä tarinasta.

  4. Katja

    Jopas on vallattoman söpöjä apinoita!
    Edellisen kommentin vastaukseesi liittyen, ompa hyvä että kuulitte tuosta delfiinijutusta “ajoissa”, itsellä tuo olis kyllä pilannut parhaankin lomapäivän jos olis tuollainen retki sattunut 🙁

    1. maarit Post author

      Aivan, multa ois varmaan päässy itku. Rakastan delfiinejä ja olen aina uneksinut pääseväni uimaan niiden kanssa samoihin vesiin, mutta sellaisissa olosuhteissa, joissa ihmisiä on maksimissaan muutama eikä delfiinejä missään nimessä jahdata tai häiritä. Tosin en tiedä, onko tämä edes mahdollista – ainahan ihminen jonkin sortin häiriötekijä on tunkeutuessaan eläinten valtakuntaan.

  5. Anna K. - Kaukaa haettua

    Eläinkuvat tuo todellakin lohtua tällaisina aikoina, katson kissavideoita usein! 😀
    Näistä upein on tuo todella valtava kilpikonna, jestas miten iso! Oon nähnyt Kreikassa samaa koko luokkaa (mutta kuitenkin pienempiä) meressä uimassa, jopa kerran niin, että itse uin siellä myös. Hui, äkkiä karkuun!

    1. maarit Post author

      Minäkin olen nähnyt Kreikassa, Zakynthoksen saarella caretta caretta -kilppareita vedessä ja itse asiassa uinut niiden kanssa, ihan sattumalta vielä. Eivät ihan näin isoja, mutta isoja anyway. Kokemus oli ihan mahtava,ja siitä sai alkunsa suuri kilpikonnarakkauteni ❤.

  6. Paula - Viinilaakson viemää

    No nyt olet kyllä ihan oikeassa. Mikään ei ole niin hauskaa ja rentouttavaa kuin söpöt elukat. Varsinkin tällaiset joita ei ihan joka päivä tule vastaan. Marakatit jotenkin jaksaa saada hymyn huulelle aina. Tuo viimeisen kuvan norsu näytti hyvin tutulle. Meillä oli tuollainen myös sängyllä täällä Kalifornian Mammoth Lakesillä mutta siellä se kaiketi oli mammutti.

    1. maarit Post author

      Norsu tai mammutti, väliäkös sillä, kunhan on söpö ja nostaa hymyn hotelliasukin huulille! Taidokkaimmat pyyhkeistä tehdyt eläimet olen nähnyt vuosia sitten Niilin risteilyllä, jossa joka ilta sängyllä odotti uusi eläimellinen taideteos. Paatin huonepalvelijat osasivat totisesti asiansa ja tiesivät myös, millä keinoin turisteilta saa isot tipit.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.