On riemun raikkahin aika!

Amerikassa kaikki on totta tosiaan suurempaa, myös – ja etenkin – joulu. Se näkyy, kuuluu ja säihkyy joka kulmassa. Ja se alkaa paljon aiemmin kuin suomalainen joulu: kuusi kannetaan kotiin viimeistään joulukuun alussa. Samoihin aikoihin sonnustaudutaan tonttulakkiin ja jouluiseen huumoripaitaan – aidon jouluihmisen tunnistaa siitä, että hän hohkaa näkyvästi Happy Holidays -henkeä. Ja niinhän siinä sitten kävi, että päästään pyörälle joutunut turistiressu noudatti esimerkkiä…

Amerikkalaisen joulun SUURUUS ei tullut minulle yllätyksenä; olenhan viettänyt joulua pari vuotta sitten New Yorkissa ja nähnyt maailman kenties mahtavimmat jouluvalot Dyker Heightsissa Brooklynissa (kts. postaus Jouluvalot vailla vertaa!). Mutta kyllä San Francisconkin joulu loksautti välillä suun ammolleen, sekä ihastuksesta että järkytyksestä. Eikä jäänyt Kanadan Vancouver paljoa pekkaa pahemmaksi: myös siellä kimalsi ja eritoten jouluhuumori sai uuden ulottuvuuden.

En palannut kotiin jouluihmisenä, mutta huomasin välittömästi kaipaavani mahtipontista valojen välkettä, värien ilotulitusta ja nauravia kasvoja. Helsingin joulukatu tuntui varsin tylsältä ja värittömältä ja mustiin toppatursaloihin (minä muiden mukana) ahtautunut kansa ankealta. Emmekö me poloiset tosiaankaan ymmärrä, että joulu on “the most wonderful time of the year“? Tai että “all I want for Christmas is…” – sorry, not you, vaan hieman huumoria. Sanotaanhan sitä suomalaisessakin jouluvärssyssä, että “hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika”.

Tässä teille tykitystä isosta maailmasta sekä samalla hyvän ja HAUSKAN joulun toivotukset: ihanaa ja suurkiitos, kun seuraatte niceMatkaajan seikkailuja. Niitä on lisää luvassa, ja kuten arvannette, San Francisossa ja Vancouverissa vieraillaan vielä monta kertaa. Mutta ensiksi – very merry Christmas to each one of you!

Kuuluisan Fairmont-hotellin – jota Hollywood-julkkikset suosivat – joulu näytti tältä. Viimeksi bongasimme Russell Crowen, mutta tällä kertaa ei tullut staroja vastaan.

Fairmontissa oli myös tällainen joulupuu. Minun makuuni, ehdottomasti.

Downtownin Union Squarella luisteltiin. Se sopi mukavasti matkan teemaan, koska mehän olimme liikkeellä Vancouverissa pidetyn taitoluistelun gp-finaalin merkeissä. Teimme vain mieluisen mutkan San Franin kautta.

Myös Macysin tavaratalon jouluikkunassa liikuttiin luistimilla.

Joulupalaveri miesten kesken.

Ja tottakai ratikatkin – nuo San Franciscon ihanat, ja ah niin meluisat (f**k u!) symbolit – oli puettu jouluisiksi.

Haight-Ashburryn hippikaupunginosassa pantiin parastaan.

Lähes joka ikkunasta loisti joulukuusi.

Pier 39:n joulupuu oli yksi suurimmista. Maltoimme pysähtyä ihailemaan sitä (sekunniksi) matkalla tervehtimään merileijoinia.

Porotkin olivat Pier 39:ssä hyvin edustettuina.

Luksustavaratalo Saks Fifth Avenuen jouluglamouria.

Jalokiviliike Tiffanys luotti omiin väreihinsä ja jostain kumman syystä robotteihin.

Chinatownin kuuset oli koristeltu tietysti pandoilla.

Täällä vartioin minä.

Mainiossa majapaikassamme, Wyndham Canterburry -huoneistohotellissa, vannottiin kullan ja lilan komboon.

Meillä oli käytössämme 40-neliöinen yhden makkarin huoneisto. Kolme naista mahtui sinne hyvin, joskin yksi joutui nukkumaan vuodesohvalla. Olimme todella tyytyväisiä: sijainti Sutter Streetillä aivan downtownin ytimessä oli paras mahdollinen. Hotelli oli muutenkin hyvä, kiva, siisti ja hiljainen.  Kohtuuhintainen, ottaen huomioon San Franin korkean hintatason. Suosittelen lämpimästi!

Valmistautuminen pikkujouluiltaan on alkanut. Mitäs tykkäätte hiuskoristeista? Hehe…

Ta-daa! Ei muuta kuin menoksi. Ja sitten mentiinkin, italialaisen illallisen kautta entiseen salakapakkaan, jossa oma lookini oli vaatimattomimmasta päästä. Mutta hauskaa oli. Tiptap soi päässä vieläkin, vaikkei siellä sitä soitettu, vaan kokonaan toisia joulurenkutuksia.

Seuraavaksi Kanadaan: Vancouverin joulu, olkaa hyvät!

Ydinkeskustan Robson Squaren kuusi kurotteli kohti pilviä. Paitsi, että niitä ei meidän matkallamme näkynyt ennen lähtöpäivää. Saimme nauttia upeasta säästä, mikä oli paikallisten mukaan joulukuussa harvinaista herkkua.

Myös Vancouverissa luisteltiin, muuallakin kuin taitoluisteluareenalla.

Hyatt-hotellin piparkakkutalonäyttely oli omaa luokkaansa.

Minun suosikkini on tässä pääkalloineen ja hautuumaineen kaikkineen.

Hyattin joulukuuset oli kiedottu niin tiukasti pakettiin, ettei kuusta itseänsä juuri erottanut.

Granville Islandin joulupuu oli aivan toisenlainen.

Ja Diorin muotiliikkeen joulupuut näyttivät tältä.

Squasmishin vuorilla, yli 2 km:n korkeudessa, joulukuusi oli hyvin koruton. Maisemat sen sijaan olivat järisiyttävän upeat. Tästä reissusta – koko matkan ehdottomasta kohokohdasta – on luvassa oma postauksensa myöhemmin.

Nämä valot loistivat vakavasti sairaille.

Tässä taas Vancouverin näköalatorni, Vancouver Lookout,  pukeutuneena joulunpunaiseen.

Ja tässä pukin pikku apulainen omassa (varsin säyseässä, suomalainen vakavikko kun olen) huumoripaidassaan koristekärryä lykkien. Tulkaa kylään, niin näette, miten monta palloa päätyi kotiin asti. Se on joka tapauksessa vissi, että tänä jouluna ei synkistellä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.