Island hopping

IMG_1387

Päivä rennonletkeästä karibilaistunnelmastaan kuululla Isla Mujeresilla eli naisten saarella, Cancunin edustalla, on fyysisesti raskaampi kuin saatan etukäteen kuvitella. Matkatoveri on päättänyt, että pieneen saareen tutustutaan polkemalla, ja näin myös tapahtuu, kunhan saamme filot vuokratuksi Coconut-nimisestä baarista. Tarkoituksenamme on kiertää koko saari pyöräillen, mutta tämä ei ihan toteudu.

IMG_1395 IMG_1387 IMG_1385

Käytyämme ihmettelemässä entisen orjakauppiaan kartanoa, Hacienda Mundacaa, nykyistä luonnonpuistoa (jossa ei ole muuta nähtävää kuin jokunen lisko ja yksi lintu), oikaisemme suosiolla saaren halki. Menomatkalla ei ollut mitään nähtävää, koska tie ei kulkenutkaan ihan rantaviivassa (kuten kuvittelimme), vaan itse asiassa niin kaukana siitä, ettemme nähneet edes vilausta merestä. Saaren toisella puolella maisemat ovat upeat, mutta rannikko on jyrkkää ja rosoista ja aallot isoja, joten hartaasti odottamamme uimatauko jää haaveeksi.

IMG_1401

Pääsemme meren syleilyyn vasta lähtöpisteessä, värikkäässä Isla Townissa, järisyttävän upealla rannalla (sellaisella mainoskuvista tutulla), jossa viivymme järisyttävän upeaan auringonlaskuun asti (sellaisella, joita näkee vain elokuvissa). Aurinko muuten laskee täällä näin tammikuussa todella aikaisin, jo puoli kuudelta. Sen jälkeen on säkkipimeää, sillä tiet ovat huonosti valaistut.

IMG_1431IMG_1431IMG_1431

”Kotiin” palaamme (väsyneinä, mutta tyytyväisinä), kuten tulimmekin. Ensin lautalla Cancuniin (n. 30 min), sitten paikallisbussilla Cancunin linja-autoasemalle, josta pitkän matkan bussilla (n. 80 km) Playa del Carmeniin. Cancunin paikallisbussit, colectivot, ovat oma juttunsa: niillä on kyllä numero, mutta ne erotetaan lähinnä väristä (Isla Mujeresin paatille vievä auto on keltainen), ja niitä tulee joka tuutista, joten on oltava tarkkana, että pääsee oikean bussin kyytiin ja seisoo ylipäänsä oikealla puolella katua. Matka maksaa noin 0,40-0,50 € riippuen siitä, miten pitkälle on menossa.

IMG_1366

 Ihan kuin uima-altaassa

Cozumelin saari, Playa del Carmenin edustalla, paria päivää myöhemmin, on kokonaan toisenlainen kokemus. Nyt tarkoituksenamme on snorklata, maailman toiseksi pisimmällä riutalla. Ostamme snorklausretken jo Playa del Carmenissa, paikalliselta konttorilta, jonka edustaja vakuuttaa, että kaikki kolme snorklauskohdetta ovat huikeasta päästä, ja että merenkäynti kohteissa on kertakaikkisen mietoa, ”just like in swimming pool”. Saamme retken tingityksi 30 $:iin, mutta jo lauttamatkalla (edestakaisin noin 20 €) ymmärrämme, että maksoimme ylihintaa: laivasta tai Cozumelin satamasta sama trippi olisi irronut 20 $:lla.

IMG_1497

Matkaan lähdemme huteralla lasipohjaveneellä seitsemän muun snorklaajan ja oppaan, jota kutsuttakoon tässä Oukki Doukiksi, kanssa. Paatti pujottelee satamaan rantautuneiden Karibian risteilijöiden lomitse ja myös snorklauskohteet sijoittuvat niiden väliin. Merenkäynti on voimakasta (ihan niin kuin uima-altaassa).

IMG_1487

Ensimmäinen kohde ei tarjoa juuri mitään nähtävää. Toinen kohde vaikuttaa aluksi yhtä kehnolta, mutta sitten se tapahtuu: pohjasta pöllähtää hiekkapilvi, josta leijailee esiin sting ray, olisiko suomeksi piikkirausku! En ole koskaan nähnyt rauskua, vaikka olen sukeltanut huippupaikoissa, ja nyt sellainen lipuu snorklatessa allani, raukein lentävin vedoin. Olen ekstaasissa ja matkatoverin räpylät vispaavat riemusta. Kolmas kohde on pettymys, mutta se ei haittaa, koska olemme rauskun nähtyämme hurmiossa. Oukki doukki, sanomme Oukki Doukille, kun hän tiedustaa, olemmeko retken antiin tyytyväisiä.

IMG_1490

Paluumatka on extreme-elämys. Aallot ovat niin suuria, että ne lyövät veneen laitojen yli, ja hytisemme kylmästä. Kun viimein pääsemme rantaan, meidät jätetään laiturille (keskelle kaupunkia) uima-asuissamme vettä valuen hiukset suolasta tönkköinä. Raahaudumme rantabaariin, jonka vessassa yritämme muuntautua ihmisen näköisiksi. On pakko ottaa tuhti annos tequilaa. ”Are you ready to freeze again?” tiedustaa baarimikko, kun kantaa eteemme frozen Margaritat.

IMG_1479

 Yhteenveto saarihyppelystä

Isla Mujeres kannatti ehdottomasti nähdä, mutta Cozumelin olisi voinut jättää (rauskusta huolimatta) väliin. San Miguelin kaupungissa, jonne paatit saapuvat, ei ole varsinaisesti mitään nähtävää. Jos kuitenkin päätyy sinne, kannattaa kivuta museon terassibaariin, jossa voi ihastella auringonlaskua sekä auringon laskiessa eteenpäin suuntaavia loistoristeilijöitä.

IMG_1503

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.