Kävellen näkee enemmän, vol 1 (Imerovigli-Fira)

Vietitpä Santorinin lomasi missä hyvänsä, kävele jonain päivänä Firasta Imerovigliin tai päinvastoin. Matkaa on vain kolmisen kilometriä, ja jokainen metri on näkemisen arvoinen: valkoisia portaita, sinisiä ovia, koristeellisia kirkkoja sekä mahtava merimaisema. Vastaan hiippailee myös kissoja, ei mitään nälkäkurkia, vaan kiiltäväturkkisia komistuksia, luksuslomakohteessa kun ollaan.

Me kävelimme Firaan Imeroviglistä kolmesti, kerran päivän valossa ja kahdesti iltahämyssä. Takaisin hotellille ajoimme bussilla (halpaa lystiä, 1,80 euroa matka) tai taksilla (10 euroa, joten ei kovin kallista tämäkään). Olisimme toki voineet taittaa paluumatkankin jalan, mutta arvelimme, että autokyyti oli pimeässä turvallisempaa. Ainakin Imeroviglissä pimeys oli paikoitellen sysimustaa ja taskulampulla olisi ollut illalla liikkuessa käyttöä. Mutta arvatkaa vain, muistinko ottaa moisen (kuuluu yleensä perusvarustuksiini) mukaan.

Kävelyreissulle kannattaisi myös varata hyvät kengät, koska jalan olla on milloin mukulakiveä ja milloin ajan hampaan peilikirkkaaksi nuolemaa alamäkeä. Minä tosin lipsutin varvastossuissa. Niissäkin oli kumipohja ja hyvä pito, mutta tukevampi sandaali olisi ollut jalassa ehdottomasti parempi. Lisäksi aurinkorasvaus on syytä olla kunnossa, sillä päivällä taivaltaessa on todennäköisesti hikikuuma ja illallakin aina auringonlaskuun asti tarvitaan suojausta.

Ja auringonlasku – se on tältä reitiltä käsin unohtumaton elämys.

Kalanruoto näyttää suunnan ja kenties jotain muutakin: matka Imeroviglistä Firaan on alkanut.

Kuljimme Herran rauhassa. Tosiasiassa kirkonkellojen kilkatus kuumotti välillä korvia.

Ylös alas käy kävelijän tie.

Kuvassa vasemmalla näkyvää kallionmötikkää koristavat 1200-luvulla rakennetun Skaroksen linnan rauniot. Ne ovat Imeroviglin kuuluisin maamerkki ja legendan mukaan juuri tässä sijaitsi saaren pääkaupunki venetsialaisten aikakaudella. Nykyisin tämä kallio on yksi parhaista paikoista ihailla auringonlaskua ja vieläpä ilmaiseksi. Sen huipulle käy kapea kinttupolku, mutta näkymät ovat henkeäsalpaavat alemmiltakin tasoilta.

Ja sitten ollaankin taas isolla kirkolla…

Lepotauko näköalapaikalla, yhdellä kymmenistä.

Meikäläisen mielikupolit: värit, muoto ja maisema taustalla.

Varjoa ei juuri ole tällä matkalla Imeroviglistä Firaan (tai vice versa) tarjolla. Mutta komeita näkymiä sitäkin enemmän.

Ja kissoja, kauniita nekin.

Ulkoilmaleffateatteri Volkan Cinema jäi meiltä valitettavasti kokematta. Joka toinen ilta valkokankaan valtasi Abba-musikaali Mamma mia!, jonka olisimme näissä puitteissa (lähes autenttisissa, Kreikassa kun kerran oltiin, ei sillä saarella niin väliä) mieluusti nähneet, etenkin kun sitä ei olisi tarvinnut toljottaa kuivin suin. Mutta aika ei antanut tälle huville periksi.

Ei raittia, jolla ei olisi lemmenlukkoja, niin myös raitilla Imeroviglistä Firaan.

Täällä tuijotan minä.

Matkan varrella voi myös shoppailla. Kun kerran mieskin antoi luvan.

Väimeren risteilijät parkkeeraavat Firan eteen joka päivä. Ylös kaupunkiin noustaan köysiradalla, jonne on laivojen saapuessa ja lähtiessä valtaisa jono.

Voila! Sieltähän ne drinkit tulevat. Jo alkoikin olla kulkijalla jano.

Selfiekepillä leikkiessä ilo oli aina ylimmillään.

Auringon laskiessa Santorini tihkuu romantiikkaa.

Sinne meni!

2 thoughts on “Kävellen näkee enemmän, vol 1 (Imerovigli-Fira)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *