Ihana Imerovigli & Merovigla Studios

IMG_9824

Tuolla se on, tuo keltainen talo, kaikkein korkeimmalla huipulla. Meidän iki-ihana lomakotimme ihastuttavassa Imeroviglin kylässä. Nappivalinta, jossa olisi voinut viettää koko Santorinin viikon. Näköalat olivat nimittäin saaren parhaat ja kaikki tarvittava löytyi sadan metrin säteeltä.

Imerovigli valikoitui lomapaikaksemme ihan hotellin, Merovigla Studios, perusteella. Toki lähtökohtana oli, että majapaikka löytyisi kalderan reunalta, joten kyseeseen tulivat vain Fira, Firostefani, Imerovigli ja Oia. Rantakohteet rankattiin raa´asti pois; ne oli jo aiemmila reissuilla nähty, ja todellinen Santorini on ihan toisaalla.

Ongelmaksi muodostui pieni budjetti ja isot toivomukset. Halusimme paitsi näköalan, myös kohtuukokoisen uima-altaan. Ensitökkäyksellä tietokoneen ruutuun pelmahti kaikki tämä 17 000 euron huikealla viikkohinnalla. Vastaavia luksusmajoituksia olisi ollut enemmänkin, sillä Santorini on raharikkaiden temmellyskenttää, jossa parhaimpien hotellien hinnat hipovat pilviä. Edullisestikin voi toki majoittautua Firan leirintäaluetta myöten, mutta pilkkahinnalla ei saa näköalaa eikä liioin uima-allasta (tai jos saa, kyseessä on kylpyammeen kokoinen märkä läntti).

Sinnikkyys kuitenkin palkittiin, kun Booking.comin kautta löytyi kivan näköinen keltainen hotelli hyvältä näyttävän poolin kera. Imerovigli itsessään oli minulle tuolloin aivan tuntematon paikka, mutta en pahastunut, kun huomasin sen sijaitsevan kolmen kilometrin päässä Firasta ja olevan entinen aristokraattien lomakylä. Ja mikä parasta, Merovigla Studios lupasi meille huoneen kaldera-näkymällä 900 euron hinnalla (6 yötä).

Emme epäröineet, vaan varasimme huoneen heti. Hieman hirvitti, koska tämäkin hinta oli meille kallis; entä jos huoneesta ei olisikaan kaldera-näköalaa tai jos uima-allas olisi oikeasti pikkuriikkinen? Turhaan huolehdimme, sillä hotelli oli juuri sitä, mitä piti ja paljon enemmänkin. Näköala kattoi  lähes koko saaren kahdelta parvekkeelta käsin, ja uima-allas oli sen verran suuri, että siellä saattoi jopa kauhoa muutaman kroolivedon. Ihana paikka, jossa olisi voinut viettää koko loman poistumatta sieltä ruokakauppaa kauemmaksi.

Entäs Imerovigli itse? Pieni, kaunis ja valkoinen. Supermarket, apteekki ja pari turistikauppaa. Muutama taverna ja paremman luokan fine dining – ravintola sekä näköalabaari. RUNSAASTI huippuhintaisia boutique-hotelleja kaikilla herkuilla. Bonuksena hurmaava kävelyreitti Firaan kalderan reunaa pitkin.

Tykkäsimme ja suosittelemme. Imerovigli sopii kaikille kauniiden maisemien perässä juokseville sekä omaa rauhaa rakastaville.

Näihin maisemiin oli aika tyrmäävä herätä ensimmäisenä loma-aamuna. Ja sittemminkin, itse asiassa joka aamu.

Lomahuoneistossa itsessään ei ollut mitään ihmeellistä. Perusmeininkiä pienellä keittosyvennyksellä, jossa hyvin toimiva jääkaappi. Käytössämme olisi ollut myös yläkerta, jossa oli makuusija (120 cm leveä runkopatja) yhdelle aikuiselle tai  kahdelle lapselle. Emme kuitenkaan jaksaneet kivuta portaita ylös alas, vaan käytimme niitä hyllykkönä.

Aamiaista nautimme aina itäisellä (tai sinne suuntaan) parvekkeella. Ensimmäisenä aamuna tilasimme aamupalan läheisestä kahvilasta. Se tuotiin muutamassa minuutissa suoraan huoneeseemme iloisen hymyn kera. Hotellissa mitään ravintolapalveluja ei ollut.

Aamiaista syödessä eteen aukesi tämä näkymä. EI HUONO, vai mitä sanotte?

Sitten – tai usein jo ennen aamiaista – pulahdimme uima-altaaseen.

Altaalla oli harvoin ketään muita. Ja jos olikin, jokainen nuokkui omissa oloissaan. No joo, yksi brittiherra yritti kyllä jutustella ja saimme kuulla, että hänen vaimonsa oli puhjennut kyyneliin nähtyään hotellilta aukeavan näköalan ensi kerran “because it was SO beautiful”. Ymmärrän häntä hyvin: Imerovigli ympäristöineen on kaunis kuin kuva.

Poolin reunustalla kasvoi jonkin sortin ruusukaaleja.

Ulkoa käsin Merovigla Studios näytti tältä.

Meidän näköalahuoneistoomme (A1) kiivettiin näitä portaita pitkin.

Tältä näytti läntinen terassimme.

Ja toiselta puolen tältä. Kelpasi kulautella viiniä näissä ympyröissä.

Auringon laskiessa toljotimme autereista länsitaivasta.

Ja naapurihotellin auringonvarjoja. Meillä varjoa ei ollut lainkaan, ja se olikin ainut todellinen puute. Vain aikaisin aamulla ja viiden jälkeen illalla terasseilla pystyi kunnolla oleilemaan, muulloin oli liian kuuma.

Tai sitten ei. Tämä kuva on otettu jo paljon ennen viittä, koska viideltä olimme jo matkalla kohti Firaa iltaa viettämään.

 

Viva las divas! Vuorossa photoshoot itäpartsilla. Huomatkaa joka kuvassa eri mekot.

Joskus sentään raaskimme poistua hotellista.

Ja käydä syömässä loistavassa lähitavernassa, Posidoniassa. Huurteinen maistui hien valuessa.

Tsekkasimme myös paljon kehutun ravintola Avokadon, josta Imerovigli on kuulu, kylän paraatipaikalla ja kohtalaisen kovilla hinnoilla.

Viini oli erinomaista. Pöytää odottaessamme maistoimme myös isännän tarjoamaa mustaa viiniä. Ei ollut minun makuuni, mutta kaveri kulautti senkin rohkeasti kurkkuunsa.

Ruoka (kanaa avokadotäytteellä) oli ihan ok, muttei yhtään enempää. Palvelu oli liiankin hyvää aina siihen asti, kun maksoimme laskun emmekä jättäneet tippiä kuin pakolliset 10 prossaa. Sen jälkeen kukaan ei huomioinut meitä, saati sanonut sanakaan. Jenkkien ja aasialaisten kroisosten suosimassa ravintolassa oli totuttu paljon isompiin juomarahoihin.

Leikimme myös hotelllin parvekkeen alla selfiekepillä. La dolce vita ja ihana Imerovigli! Emme olisi voineet parempaa paikkaa valita.

Seuraavaksi kuvia ja tunnelmia kävelymatkalta Firaan. Joten pysykää kuulolla.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *