Ihana, iloinen Kööpenhamina

Kööpenhamina valikoitui ensimmäiseksi ulkomaan kohteeksi sitten koronan ihan siitä syystä, että Tanska purki ensimmäisenä Euroopan maana kaikki koronarajoitukset. Sittemmin ne on otettu uudestaan käyttöön, mutta marraskuun alussa Köpiksessä elettiin kuin pandemiaa ei olisi koskaan ollutkaan. Ihanaa, hilpeää ja vapauttavaa! Aivan kuin olisi tehnyt aikamatkan kahden vuoden taakse.

Aiemmin Kööpenhamina oli minulle tuttu vain läpikulkupaikkana, reilatessa edemmäs, isompaan maailmaan. Olin pyörähtänyt siellä myös työmatkalla, mutta aikataulu oli niin tiukka, etten ehtinyt kuin karata kävelykatu Strögetille ja koluta sen juosten tunnissa. Kiitos koronan, tähän tuli muutos. Muuten olisin tuskin Köpikseen suunnannut. Olin meinaan tehnyt periaatepäätöksen, että ensimmäinen maa, joka heittää koronarajoitukset romukoppaan, saa minut vieraakseen. Joten Tanskaan…

Täytyy tässä tunnustaa, että matkaan lähtiessä tunsin onnea, jollaista en ollut tuntenut mies(nais)muistiin. Hyppelin ilosta ja melkein heitin kuperkeikkoja. Hymy venyi korviin (maskin alla) ja silmät sädehtivät riemusta (tarkistin peilistä). Ulkomaille! Siis OIKEASTI ulkomaille – piiiitkästä aikaa. Matkaan Valo, laukkaan Hopea!

Aikaa oli kolme vuorokautta, joten ei siinä ihmeitä ehtinyt, mutta aika paljon kuitenkin. Tässä kohokohdat ja samalla tärpit onnistuneeseen Köpiksen matkaan.

Nyhavn & Hotel Bethel

Hotel Bethel ikonisessa Nyhavnissa osoittautui napakympiksi. Emme maksaneet ekstraa näköalasta, mutta saimme sen. Oikeastaan koko reissun olisi voinut viettää hotellin ikkunassa roikkuen. Alle aukesi värikäs panoraama, joka oli tuttu matkakuvista/oppaista/postikorteista. Vau, vau ja vielä kerran vau!

Huone oli pieni, mutta tyylikäs tanskalaiseen tapaan, aamiainen huippu (ei mitään tusinatavaraa perusbuffasta) ja palvelu ystävällistä. Ja sijainti aivan loistava: kaikki oli sopivan lähellä.

Nyhavnista eli uudesta satamasta sen verran, että se kaivettiin 1600-luvulla. Syy oli se, että kuningas Kristian V halusi, että kauppalaivat pääsisivät parkkiin uuden, komean keskustorin, Kongens Nytorvin, tuntumaan. Ja kunhan tie oli laivoille auki, merikapteenit rakensivat satamaan asuintalonsa. Niiden lomaan nousi kapakoita, peliluolia ja bordelleita. Varsin värikästä menoa.

Värikkäitä ovat myös Nyhavnin talot, jotka toimivat nykyään turistirysinä. Hinnat sataman kuppiloissa ovat kalliit eikä ruoka ja juoma ole aina laadukasta (näin meitä varoitettiin), mutta pakkohan se oli käydä yhtenä iltana lasillisella ja toisena päivänä lounaalla – ja ihan kelpo kamaa kummallakin kerralla. Eivätkä hinnatkaan olleet minusta yhtään kalliimmat kuin muualla Kööpenhaminassa, joka on kaikkiaan hyvin kallis kaupunki.

Ta-daa, tervetuloa Tanskaan & Hotel Betheliin (tornilla varustettu tiilitalo alla olevassa kuvassa). Eka näkymä respasta. Toisella rivillä yleiset tilat. Kolmannen rivin kuvissa meidän huone ja happy traveller omassa, erittäin hyvässä, joskin kapeassa, pedissään. Erityismaininta tyynystä, joka oli kerrankin juuri sopivan pehmeä eikä yhtään muhkurainen, kuten hotellityynyt yleensä.
Tämä näkymä aukesi ikkunastamme. Alla sama iltavalaistuksessa.
Tässä ollaan lähdössä jo yöjalkaan = drinksuille ja dinnerille ja vielä yksille.

Huikea Rundetårn

Aloitimme lauantaipäivän kiipeämällä Rundetårniin, Euroopan vanhimpaan edelleen toimivaan tähtitorniin. Sen rakennetti kunkku Kristian IV Trinitatis-kirkon kylkeen vuosina 1637-42.

35 metriä korkeaan torniin ei nousta portaita, vaan spiraalimaista ramppia pitkin, mikä on turismon pohkeille armollisempaa. Syy tähän on se, että astronomiset vempaimet oli pystyttävä kuljetettamaan huipulle. Maallikkokin saattaa arvata, etteivät ne ole ihan pikkuisia vehkeitä.

Yläilmoista aukeaa huikea näkymä yli Kööpenhaminan kattojen. Matkan varrella voi pysähtyä pyöreän tornin eri kerroksissa: yhdessä on vanha kirjasto ja toisessa näyttelytila, jossa on esillä tanskalaista taidetta ja designia. Trinitatis-kirkon kaunista alttariakin pääsee kurkistamaan.

Ei muuta kuin menoksi kohti 35 metrin korkeutta.
Huipulla tuulee.
Tässä fotossa ollaan suuntaamassa Rundetårnetin jälkeen Strögetille IHMISVILINÄSSÄ, joka sai koronakansalaisen melkein villiintymään.

Tanskalaista designia

Desingmuseum Danmark oli visiittimme aikana suljettu, mutta vähät me siitä. Olihan designia tarjolla toisaallakin, esimerkiksi Radisson Collection Hotelissa lähellä rautatieasemaa. Arne Jacobsenin vuonna 1960 suunnittelema hotelli on ulkopäin masentavan ruma – vähän kuin Viru-hotelli Tallinnassa – mutta sisältä aarreaitta.

Kuuluisia Muna- ja Joutsen-tuoleja löytyy joka värissä ja materiaalissa, eivätkä ne ole mitään näyttelyesineitä, vaan ne on tarkoitettu hotelli- sekä kuokkavieraiden, kuten meidän, istuttaviksi. Valaisimet ovat tietysti toisen tanskalaisen mestarin, Louis Poulsenin, käsialaa.

Pyynnöstä ja pientä korvausta vastaan pääsee vierailemaan 60-luvun alkuperäisellä sisustuksella varustetussa sviitissä, jos osuu paikalle sellaiseen aikaan, että henkilökunnalla on aikaa esitellä huonetta. Meillä ei ollut onni myötä – tai olisi ollut, jos meillä ei olisi ollut lounasbuukkausta toisaalla kello kahdelta, jolloin vierailu olisi järjestynyt.

Nautimme silti. Koeistuimme kaikki Munat ja muutaman Joutsenen ja fiilistelimme sisustuksen puhdasta muotokieltä ja huippuhotellin hienostunutta atmösfääriä.

Piipahdimme myös HAY Housessa (Östergade 61), aikamoinen keidas sekin, joskin siellä moderniin skandinaaviseen muotoiluun yhdistyy ripaus huumoria ja leikkimieltä. Tämä näkyy etenkin tilpehööriosastolla, joka oli joulun alla varsin jouluinen, muttei suinkaan perinteiseen tyyliin. Miltä kuulostaisi paistettu kananmuna joulukuusen koristeena? Tai tonkka hunajaa? Puhumattakaan six packillisesta olutta.

Kynttilät kuin flamencotanssijattaret. Vähän harmittaa, etten ostanut.

Hyvää ruokahalua!

Nälkä ei päässyt yllättämään tällä reissulla, minkä tiesimme etukäteen. Olimmehan matkalla yhdessä Euroopan ruoka- ja ravintolakaupungeista. Siitä kertoo se, että Kööpenhaminassa on järjetön määrä Michelin-tähdellä varustettuja ravintoloita, joista suosituimpiin pitää varata pöytä kuukausia, joskus peräti vuosia etukäteen. Eli ensin pöytävaraus, sitten vasta lennot.

Me aloitimme syömisen Torvhallernen ruokakojuista, jonne pyyhälsimme metrolla suoraan lentokentältä. Olihan lounasaika ja vatsa huusi smörrebrödejä. Niiden perään kiljuivat muidenkin massut, koska smörrebrödjono kiemurteli melkein ulos asti. Upeassa lasiseinäisessä kauppahallissa oli muutenkin tunkua. Mutta jonot etenivät ja pienen etsiskelyn jälkeen löysimme myös vapaan pystypöydän, jonka ääreen parkkeerasimme toviksi = 2 leipää + lasillinen kesäistä roseeta per lärvätsalo. Jälkiruuaksi nautimme Xocolatlin jumalaisia suklaahuulia. Mikä ihana loman avaus!

Dinnerin söimme Kanalen-nimisessä Michelin-maininnoilla palkitussa tunnelmallisessa ravintolassa, nimensä mukaisesti kanaalin varrella. Sijainnista en osaa sanoa muuta kuin että sinne oli hotelliltamme vartin kävelymatka, joka vei meidät sillan yli niin sanotusti toiselle puolelle jokea, Kristianian puolelle, muttei kuitenkaan sinne asti. Joka tapauksessa alue oli erittäin viehättävä, miksaus modernia ja vanhaa arkkitehtuuria. Kanalen löytyi ikivanhasta talosta, jonka ikkunoiden takana liplatti vesi ja tuikkivat laivojen valot. Ja ruoka – se suli suussa. Palvelukin oli huippua. Kertakaikkisen täydellistä. Todellakin suosittelen. Muista pöytävaraus.

Seuraavana päivänä panostimme lounaaseen, tällä kertaa Ködbyenissä eli lihakylässä. Aiemmin teurastamoalueena toimineesta alueesta on sukeutunut ravintola- ja baarikeidas: modernia, raffia ja hyvin urbaania. Me ruokailimme kehutussa Fiskebarissa, jossa ruokalista skannattiin kännykkään. Pieni präntti pakotti kaltaisemme vanhat kurpat kaivamaan prillit esiin, mutta oppia ikä kaikki. Ruoka oli oivallista ja sitä kannettiin pöytään VALTAVASTI. Kirkkaanvihreiksi värjätyt perunat herättivät hetken hämmennystä, mutta maistuivat hyviltä.

Illalla söimme Tivoli Food Hallissa, Tivolin kylkeen nousseessa food hallissa, jossa on tarjolla makuja maailman eri kolkista. Ensin Meksikoa ja päälle Japania. Ja jälleen hyvää, vieläpä suht huokealla hinnalla.

Sunnuntaina vuorossa oli burgerilounas Nyhavnin Heeringbistrossa. Ei valittamista tässäkään. Palvelu pelasi yllätykseksemme suomeksi, koska tarjoilija oli kotoisin Pohjanmaalta.

Reissun kruunasi lasillinen shampanjaa legendaarisen Hotel d´Angleterren Balthazar-baarissa. Viiden tähden luksushotelli on yli 250 vuotta vanha ja henkii menneen maailman lumoa. Se on kuulu brunssistaan, mutta pöydän olisi saanut vasta ensi kesäksi. Näin ollen tyydyimme jaloon janojuomaan. Se maistui taivaalliselta, ja köyhällä on muutenkin aina loistohotellissa loistokas olo.

Halloween-tunnelmissa Tivolissa

Maailman toiseksi vanhin huvipuisto, Tivoli, on tietysti Kööpenhaminan kävijälle must, oli lapsi tai lapsenmielinen aikuinen. Etenkin Halloweenin aikaan vuonna 1843 avattu Tivoli on elämys, koska se on koristeltu ja valaistu komeasti. Jätimme huvihärvelit väliin ja tyydyimme vain lampsimaan pitkin poikin aluetta näkemäämme ihastellen. Välillä olimme Kiinassa ja välillä Las Vegasissa. Ja sitten yhtäkkiä noitien yössä.

Tuhansien lamppujen koristama kiinalainen pagodi on rakennettu 1909.

Kanaalien kaupunki

Sunnuntaipäivä alkoi risteilyllä. Hyppäsimme paattiin melkein hotellimme edestä ja seilasimme pitkin Kööpenhaminan kanaaliverkostoa. Menoa virkisti (= viilensi) merituuli, mutta tarkenimme nippa nappa tunnin ajan marraskuisessa säässä. Olihan aurinkoista ja olimmehan lomatunnelmissa.

Risteily olikin mainio tapa ottaa kaupungista mittaa. Itse asiassa tunnissa näki yllättävän paljon Kristianian asuntolaivoista modernin arkkitehtuurin ihmeisiin, kuten uusfuturistiseen Kööpenhaminan oopperataloon, jonka jättimäiselle katolle mahtuisi lähestulkoon lentokenttä, sekä kylmällä kivellä aina vain Churchill-puiston merenpuoleisessa reunassa värjöttelevään Pieneen merenneitoon. Eikä ollut edes kallista tämä lysti: kruisailu maksoi vaivaiset 50 kruunua eli noin 6,5 euroa. Selostus oli hyvä, hyvällä englannilla.

Lähietäisyydeltä näki kuninkaallista loistoakin eli Amalienborgin linnan, joka on Tanskan kuningasperheen talvikoti.
Matkaan mahtui kymmeniä siltoja, joiden rakenteet hipoivat niitä alittaessa hiuksia. Alla olevassa kuvassa paikallisten mukaan Kööpenhaminan kaunein rakennus Vor Frelsesr Kirke eli Vapahtajan kirkko. Sen ulkopuolta kiertää spiraalimaisesti 400 porrasta, ja jos pää kestää kapuamista yläilmoihin 95 metrin korkeuteen, näköalat ovat huikeat. Ei korkeanpaikan kammoisille.
Mikäs oli lipuessa kauniissa ihanassa Köpiksessä.

Vielä kerran Nyhavn

Sunnuntai-iltapäivän vietimme Nyhavnisssa, ihan jo siitäkin syystä, että matkakapsäkkimme odottivat hotellimme matkalaukkuvarastossa, mutta myös siksi, että Nyhavn oli mielestämme ehkä ihaninta, mitä Kööpenhamina meille tarjosi. Tahdoimme nautiskella vanhojen talojen värikkäistä silhueteista monine jännittävine yksityiskohtineen sekä kanaalin varren joulumarkkinoista, jotka oli jo viritelty matkailijoiden iloksi.

Mieluusti olisimme jääneet Köpikseen pitemmäksikin aikaa. Mutta hyvä näinkin. Tunsin itseni uudesti syntyneeksi ja voimaantuneeksi. Näillä eväin jaksaisin joulua kohti, vaikka kotona odottava työsavotta kieltämättä hirvitti. Ja näin jälkikäteen voin sanoa, että ihan hyvästä syystä. En ole koskaan väsännyt mitään blogipostausta yhtä hitaasti kuin tätä – aika ei yksinkertaisesti ole antanut periksi harrastuspohjaiselle kirjoittamiselle. Lisäksi ammattipohjainen kirjoittaminen on vienyt meitsistä kaikki mehut.

Mutta hiljaa hyvä tulee, tai ainakin jotain. Eikä tällä hidastelulla ole siinä mielessä merkitystä, koska eipähän tässä ole muitakaan matkoja syksyn aikana tehty. Joten edelleen matkustamiseen liittyvää kirjoittamista on vähänlaisesti. Olisi ilman koronaakin, koska työläinen on työssään kiinni.

Onneksi kaksi reissua siintää kuitenkin horisontissa: tuttu ja turvallinen (?) Tallinna tammikuussa ja Pariisi-Nizza (oh la la!) huhtikuussa. Ja eihän sitä koskaan tiedä, jos jotain muutakin ilmaantuisi…

Tuhansien polkupyörien kaupungissa osa fillareista päätyy syystä tai toisesta meren pohjaan. Syystä tai kolmannesta pyöränraadot myös nousevat takaisin maan pinnalle. Eräänlaisia nähtävyyksiä nämäkin.
Ilo ylimmillään, kuten aina matkalla.

12 thoughts on “Ihana, iloinen Kööpenhamina

  1. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Kööpenhamina on tosi kiva kaupunki, mutta kuten jossain kohtaa mainitsit, niin edullinen se ei kyllä ole. Tykkään Kööpenhaminasta erityisesti keväällä, mutta myös syksyllä, sillä kumpanakin vuodenaikana sää Kööpenhaminassa on usein miellyttävämpi kuin Suomessa. Mutta huh, miten nopeasti aika menee, edellinen visiitti taitaa olla 8 vuoden takaa, ehkäpä pitää korjata tilanne lähiaikoina.

    1. maarit Post author

      Itselläni taisi olla yli 10 vuotta edellisestä visiitistä ja silloinkin kyseessä pikainen työmatka. Oon ihan fiiliksissä vieläkin – niin kiva reissu ja onnistunut kohde Köpis oli.

  2. Eveliina / Reissukuume

    Voi Köpis – aina yhtä ihana! 🙂 Täällä ei (vieläkään) olla päästy ulkomaille asti… Saa nähdä, milloin ensimmäinen koronan jälkeinen reissu oikein tapahtuu – ja minne.

    Teillä on ollut kiva reissu!

    1. maarit Post author

      Ehtiihän sitä, mutta kyllä maa polttelee pitkän hiljaiselon jälkeen jalkojen alla ja mieli kaipaisi vaikka mihin. Mutta kaikki aikanaan…

  3. Pirkko / Meriharakka

    Kööpenhamina on kyllä kiva. Juuri sopivasti erilainen, mutta kuitenkin riittävän samanlainen, niin että siellä tuntee olevansa tavallaan kotona. Tivolin Foodcourt tuli meillekin tutuksi edellisellä vierailullamme. Parilla viimeisellä vierailullamme olemme liikkuneet kaupungissa pyörillä, jotenkin se, että pyöräilijöitä on tosi paljon, tekee siitä tavallaan helpompaa – ainakin sitten kun olet päässyt mukaan siihen “pyörävirtaan”.

    1. maarit Post author

      Joo, pyörävirta kyllä houkuttaisi, vaikka tällä kertaa luotettiin jalkoihin ja metroon, johtuen ihan ilmastakin. Mulle pyöräilijöiden valtava määrä oli yllätys – ihan kuin olisi ollut Amsterdamissa. Mutta helppohan tasamaastossa on polkea, joskin kuulemma yhdellä sillalla vastassa on sellainen äkkikäännös, että joku aina luiskahtaa sillan yli. Näin ainakin kanaalikuskimme meille kertoi.

  4. Anne | Elämää Nomadina

    Kiva postaus Kööpenhaminasta, jonne pitäisi itsekin ehdottomasti palata. Aiemmat pari visiittiä ovat olleet lyhyt yhden yön piipahdus lentojen välissä ja yksi kiireinen töihin liittyvä reissu, joten kaupunkiin tutustuminen on jäänyt luvattoman vähiin. Tuo risteily vaikuttaa kivalta tavalta nähdä Kööpenhaminaa, ja tosiaan ylättävän edulliselta myös!

    1. maarit Post author

      Kuulostaa juuri samalta lähtökohdalta, joka itsellänikin oli. Ja tuskin olisin Köpikseen lähtenyt ellei olisi eletty korona-aikaa. Eli jotain hyvää tästä vitsauksestakin seurasi.

  5. Elina / elinanmatkalaukussa

    Köpis on kyllä niin kiva kaupunki! Harmi vaan että kalliin puoleinen. Eipä ollu kuitenkaan kallis tuo risteily, sitä pitää kokeilla seuraavalla kerralla. Oon kans ajatellut, että ensimmäinen mahdollinen ulkomaanmatka voisi todennäköisesti olla Tanska, sillä sinne pääsisimme omalla autolla. Ihana fiilistellä Köpiksen tunnelmaa!

    1. maarit Post author

      Jep, kallista lystiähän tuo oli koko reissu, paitsi lennot, jotka sai Finskiltä todella halvalla, jokin tarjouskampanja kun oli meneillään. Mutta oli kyllä hintansa väärti. Ja kreivin aikaan käytiin, kun nythän on taas paha koronatilanne Köpiksessä ja kaikki rajoitukset voimassa.

    1. maarit Post author

      Tivoli oli kyllä upeassa Halloween-lookissa, mitä meille oli moni kehunutkin. Joulun aikaan kuulemma myös ihana.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.