Go to Hel!

img_2700

Helsinki on kuulkaas ilman Guggenheimiakin huippukaupunki: kaunis ja kompakti, täynnä merellisiä mansikkapaikkoja. En oikeasti haluaisi asua muualla, vaikka haaveilenkin Lontoosta ja Miamista ja Kalifornian rannoista. Parasta Helsingissä ovat rakkaat ihmiset, joiden veroisia ei löydy yhdestäkään maailman metropolista eikä sen puoleen perähikijöistäkään.

Kun kaveri palasi monta monituista vuotta sitten kolmen vuoden työkeikalta Bahrainista, me – häntä hirmuisesti ikävöineet ystävät – puimme hänen ylleen mielestämme varsin vitsikkään t-paidan, jonka rinnuksessa luki GO TO HEL (uusinta uutta tuolloin). Emme siis kehottaneet häntä painumaan helvettiin, vaan palaamaan Helsinkiin, maailman parhaaseen paikkaan, ihan pelkästään siitä syystä, että me – hänelle niin kovin rakkaat ystävät – olimme siellä.

20161206_095357-1Helsinki nostaa hymyn korviin.

Saattoi ottaa aikansa ennen kuin kulttuurishokista pöllämystynyt kaveri osasi jälleen kotikaupunkiaan ja meitä – ihania ystäviä – arvostaa, mutta eipä ole sen koommin maailmalle kolmea viikkoa pitemmäksi ajanjaksoksi karannut. Minä itse yritin kerran luoda uraa lomaosakemyyjänä Teneriffalla (tämä on tuskallinen tosiasia) ja puuvillanpoimijana israelilaisella kibbutsilla (totta tämäkin), mutta oivalsin hyvin pian, ettei Tölikän friidu kuulunut kumpaankaan paikkaan, vaan oli paljon onnellisempi Helsingin kaduilla.

Niitä katuja onkin tallattu tuhannen kertaa, mutta aina vain Helsinki yllättää iloisesti. Viime kesänä innostuin Löylystä ja Altaasta (aivan huikeita matkailuvaltteja molemmat, kelpasi esitellä niitä Amerikan vieraille).

Vietin myös upean päivän Pihlajasaaressa, joka on yksi stadin parhaista kesäkeitaista. Ja oli Hernesaarenrannassakin kivaa, tekopalmujen katveessa.

Omilla nykyhuudeillanikin Munkkivuoressa, Munkkiniemessä ja Pikku-Huopalahdessa on niin paljon kaunista, että sydämeni pakahtuu säännöllisin väliajoin. Tiesittekö muuten, että Helsingin hulppein kävelyreitti kulkee Seurasaaresta Meilahden kallioiden kautta Sibeliuspuiston laitaa pitkin Hietaniemen hautausmaalle? Pätkäkin tätä raittia ylevöittää mielen synkimpänäkin päivänä.

Kaffet voi nauttia suloisessa Cafe Regatassa tai drinkit Meritallin terassilla ja voihan sitä matkalla pyörähtää pällistelemässä Sibelius-monumenttiakin. Ja jos jalat alkavat painaa, pitkäkseen voi käydä Hietsun uimarannalle.

Myös Kaivopuiston rannoilla ja Töölönlahdella on ihanaa käyskellä tai istuksia unelmoimassa. Ja Kauppatori pärjää hyvin kilpailussa muita eurooppalaisia toreja vastaan. Kruununhaka huokuu historiaa ja Hakaniemi ja Kallio kaikenkarvaista elämää. Punavuori puolestaan on Helsingin Brooklyn, jossa trenditietoiset hipsterit pesivät.

Entäs menneen maailman lumoa henkivä Kulosaari? Tai raharikkaiden Kuusisaari? Muistakin merellisistä lähiöistä löytyy upeita paikkoja, mainittakoon nyt esimerkkinä vaikka Vuosaaren Aurinkolahti ja Laajasalon laakeat uimakalliot. Helsinki on täpötäynnä kaikkea kivaa, kun vain osaa katsella eteensä avoimin silmin – eikä tuijottaa jalkojaan, kuten niin usein on tapana.

Tässä pienoinen taidenäyttely, jonka veroisesta Guggenheimit sun muut voivat jatkossakin vain haaveilla:

img_2788Töölönlahti on miljardiin kertaan kierretty, mutta sen pitsihuviloihin en kyllästy ikinä.

img_2725Tämä tönö kelpaa pääministerillekin, toisella puolella Töölötä tosin. 

img_2694Kuumailmapallolla pääsee Helsingin kattojen ylle.

20161202_085524Ja spåralla ympäri ämpäri stadia.

 

20160925_135333Allas! Missä muussa kaupungissa voi uiskennella yhtä hulppealla paikalla? Gotta love Helsinki.

20160903_162136Aina sää ei suosi, mutta Löylyssä on oma tunnelmansa sateellakin.

20160716_181303Miten niin, että palmujen pitää olla aitoja…? Ei ainakaan Hernesaarenrannassa.

20160724_192234_000Pihlis. Se on vaan paras.

 

20160929_162222Munkkiniemi pukeutuu syksyllä punaiseen.

20161016_105140Meri ei ole Helsingissä koskaan kaukana.

20161107_154041Kaamoskin voi olla kaunista. Tuisku on rakentanut kuvioita Pikku-Huopalahden pintaan.

20161111_091549Eikä Helsingin talvi ole aina harmaa, vaan välillä on valkoista. Ja häikäisevän kirkasta.

img_2429Kaivarin kesä pullistelee pursista.

20160602_170854-1Helsinki on vihreä ja vehreä.

20160425_210827Ja välillä keltainen ja oranssi.

2016-02-24-18-08-32Ja parhaimmillaan talvinen taulu (taustallaan Talin kartano).

Joten kyllä kyllä, tämä on rakkauslauluni Helsingille. En ole välttämättä sitä mieltä, että on lottovoitto syntyä suomalaiseksi, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos on synnyttävä suomalaiseksi, on lottovoitto syntyä helsinkiläiseksi.

Perustelen tätä vielä yhdellä painavalla seikalla: Helsinki-Vantaan lentoasemalta pääsee lähestulkoon kaikkialle maailmalle. Tämä on minulle elinehto. Sillä niin paljon kuin rakastankin kotikaupunkiani, sieltä on päästävä säännöllisin väliajoin tutkailemaan muita kaupunkeja.

Taksi vie Helsinki-Vantaalle jälleen ylihuomenna. Määränpäänä Marseille.

img_20161031_100130

4 thoughts on “Go to Hel!

    1. maarit Post author

      Kiitos, Satu! Usko tai älä, lähes kaikki kuvat on otettu kännykällä… Mutta eihän upeasta ja ihanasta rumaa saa vaikkei kamera oiskaan huippuluokkaa.

  1. Hannele Seppänen

    Hieno juttu oli kieltämättä minustakin. Nuo kaikki mainitsemasi paikat Helsingissä ovat hyvin tuttuja ja rakkaita. Syntyperäisenä helsinkiläisenä voin vaan niistä ylpeillä. Tervetuloa seuraavaksi tekemään juttua vaikkapa mainitsemastasi Vuosaaresta. Täällä riittää merimaisemaa ?

    1. maarit Post author

      Heh, Vuosaari on my mind… 🙂 Mutta oikeassa olet, hienoa merimaisemaa piisaa siellä kilometrikaupalla, kuten monessa muussakin Itä-Helsingin lähiössä. Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.