Aina ei ole todellakaan tarvis lähteä merta edemmäs kalaan, etenkään, jos kotikaupunki sattuu olemaan kesällä uskomattoman kaunis Helsinki. Se tarjoaa hulppeita elämyksiä kivenheiton päässä kotiovelta. Meitsi piipahti paistattelemassa päivää Katajanokanluodolla, saunomassa Pihlajasaaressa sekä – tietysti, kuten kaikki muutkin – lasillisella Senaatintorin jättiterassilla.
Lähimatkailu on ollut koronakesän kova sana, myös omalla kohdallani. Minä tosin olen ottanut homman kirjaimellisesti ja harrastanut vain ja ainoastaan matkoja, jotka kestävät maksimissaan 15 minuuttia. En ole siis poistunut kotikaupungistani Helsingistä yhtään mihinkään (paitsi kerran Tallinnaan). Ei ole kyllä ollut mahdollistakaan, sillä minulla ei ole ollut päivääkään lomaa koko suvena.
Se ottaa hieman pattiin, mutta minkäs teet. Freelancerin on tahkottava töitä, kun niitä on tarjolla. Kiirettä on lisännyt se, että olen kirjoittanut lehtijuttujen ohessa kirjaa, jonka on oltava valmiina – kääk! – syyskuun ensimmäisenä päivänä. Joten korona ei muuttanut kesäsuunnitelmiani millään lailla: Helsinki olisi ollut kiintopisteeni joka tapauksessa.
Toivon kuitenkin, että toinen aalto jää tulematta tai tulisi vasta myöhemmin syksyllä, koska yritän kovasti päästä syyskuussa ihan oikeasti ulkomaille. Saas nähdä, miten käy, voipi olla toiveajattelua.
Nyt koronakesän vähäisiin, mutta sitäkin upeampiin huippuhetkiin.
1.Kesäpäivä Katajanokan luodolla
Tässä kuussa yleisölle avattu Katajanokanluoto sijaitsee Kruunuvuorenselällä vain seitsemän minuutin laivamatkan päässä Kauppatorilta. Justiinsa passeli kohde lähimatkaajalle siis. Eikä hintakaan päätä huimaa, menopaluu 7 euroa, piljetti ostetaan etukäteen netistä.
Saarella on kaksi kaunista rakennusta: Luotsitupa ja Rantavaja, joka toimii saarella palvelevan Cafe Kobbenin köökkinä. Luotsitupa on valmistunut 1876. Spessuksi sen tekee se, että se on ainoa 1800-luvun jälkipuoliskolta säilynyt Luotsitupa Helsingissä. Lisäksi luodolla on maastoon hienosti maisemoitu terassi. Syödä ja juoda voi myös sen ulkopuolella, sillä koko saari on anniskelualuetta.
Parasta koko luodossa on tunnelma. Vaikka ollaan melkein Helsingin keskustassa, tuntuu kuin oltaisiin kaukana ulkosaaristossa. Kalliot kukkivat, lokit kirkuvat ja aallot loiskivat kivistä rantaa vasten. Raikas merituuli puhaltaa joka suunnasta, koleana päivänä varmasti varsin hyisesti, mutta lämpimällä säällä ihanan leppoisasti.
Mieli lepää, silmä nauttii ja istumatyöläisen kireät niskalihakset rentoutuvat. Vahva suositus!
2.Löylyt Aalto-saunassa
Olen unelmoinut saunomisesta Pihjalasaaressa monta vuotta ja viime viikolla haave viimein toteutui. Muutaman mutkan kautta, sillä Pihliksen saunat varataan saman tien, kun varausaika alkaa, tänä kesänä heti koronarajoitusten lieventyessä. Joten, jos mielitte saunaan, toimikaa heti. Nopeat syövät hitaat ja hitaat löylytelköön toisaalla. Tai niinhän sitä voisi luulla – joskus käy kuitenkin tsägä ja joku joutuu perumaan varauksensa ja saunavuoro tipahtaa eteen onnen kantamoisena viime tingassa.
Meidän saunamuidujengimme päätyi sähkölämmitteiseen Aalto-saunaan. Se on Aalto-yliopiston arkkitehtuuriopiskelijoiden suunnittelema ja rakentama ja sijaitsee Itäisen Pihlajasaaren pohjoisrannalla, josta aukeaa upea merinäkymä kohti Helsinkiä. Saunaan mahtuu 6 henkilöä. Tosin meidän mielestämme tilaa olisi hyvin ollut kahdeksalle muidulle.
Aalto-sauna yllätti muutenkin iloisesti. Modernit ja tyylikkäät rakennukset oli hyvin varustettu peflettejä myöten. Löylyt olivat samettisen pehmeät. Ja ne näkymät saunan portailta käsin: ihan huikeat. Helsinki näytti jälleen kerran parastansa. Ei yhtään haitannut, että keli oli koleanpuoleinen ja tuuli erittäin navakka. Siksi saarella oli vain kourallinen väkeä ja meistä tuntui, että saimme pitää sen kokonaan itsellämme.
Todellakin hintansa väärti elämys: 2,5 tuntia = 75 euroa + laivamatka 7 euroa/nuppi päälle. Kiitos ja näkemiin ensi kesänä.
3.Sateenvarjon alla Senaatintorilla
1.7. se avautui, Senaatintorin jättiterassi! Minä suunnistin sinne heti 4. päivä, vaikka sataa tihutti. Säähän on pukeutumiskysymys ja on sitä ennenkin väristy kylmästä Suomen kesässä.
Jättiterassin muodostavat 16 ravintolaa, joista osa tarjoaa pelkkää juomaa, osa lähinnä ruokaa ja osa sekä että. Makumaailmoja on monia premiumhodareista, tacoista ja tapaksista silakkaburgeriin. Jokaiselle jotakin, myös juomissa, paitsi jallussa, minkä puutteen yksi kaveri huomasi myöhemmin.
Urbaani siirtolapuutarha, josta jättiterassi koostuu, on suunnittelija Linda Bergrothin käsialaa. Torille on tuotu 78 000 litraa multaa ja viljelylaatikoissa on yli 3000 kasvia. Lokit, nuo Helsingin kesän hävyttömät kiusat, pysyvät loitolla – ainakin toivon mukaan – torin ylle viritetyn 15 km mittaisen kalasiiman avulla. Iltaisin terassilla kuullaan musiikkia DJ:n johdolla.
“Tän kesän paras terassi”, kommentoi kaveri somessa heti sateisen visiittimme jälkeen. Taidan olla samaa mieltä. Toivottavasti ei jää vain koronakesän erikoisuudeksi.
Kivoja vinkkejä, kiitos. Varsinkin tuo Katajanokanluoto kiinnostaa, yksi perheenjäsen jo sitä kokeilikin ja suositteli. Meilläkin on koko kesän ollut trendinä lähilähimatkailu. Olemme helsinkiläisiä ja olemme kesän aikana tutustuneet pyöräillen lähinnnä Vantaaseen ja Espooseen. Ihan viimeisimmät retket olivat Espoon rantaraitti ja Tuusulanjärven ympäri pyöräily. Kiva kesä, ei ole mitään tarvetta lähteä Suomesta, eikä edes pääkaupunkiseudulta, paitsi vähän sukuloimaan Tampereen ja Turun suuntaan. Hyvää kesää!
Pyörällä liikun itsekin, mutta en ole ehtinyt pitempiä pyöräretkiä tehdä – lähinnä sahannut kodin ja Stadikan väliä (siellä käyn uimassa pari kertaa viikossa) sekä hoitanut kauppa- sun muut arkiset asiat ja polkenut kavereille. Tuusulanjärven ympäriajo kuulostaisi kivalta! Ja tosiaan, käykää ihmeessä Katajanokanluodolla, ajattelin itsekin piipahtaa siellä vaikka iltadrinkillä uudestaan. Mielisin myös yöksi Vallisaaren “ilmassa leijuvaan” telttaan, mutta tämä haave on täysin säästä riippuvainen, ja aina kun sää suosisi, olen töissä kiinni, ja kun olisi vapaa, sataa ropajaa. Mutta vielähän tässä on elokuu korkkaamatta… Hyvää loppukesää myös itsellenne!
Kiitos! Oli hauska nähdä, että olit käyttänyt Reissupostausten Sunnuntai-striimissä lanseeraamaani “Turvaväli kotiin” -käsitettä. Ihan sitä tämä kesä on ollut. Toivotaan elokuulle vielä pyöräilyilmoja sinullekin!
Loistava käsite! Sillä on kyllä käyttöä itse kullekin 😁.
Minusta on hienoa kun se leviää. Koen sen hyvin käyttökelpoisena.
Katajanokanluodosta en ollut kuullutkaan, pizzat siellä kuulostavat niin houkuttelevilta. Toivottavasti saamme kauniita syyssäitä ja sinne pääsisi viikonloppuisin!
Älä muuta sano! Ja onhan tässä vielä kuukausi kesääkin jäljellä eli hyvin ehtii pizzalle vielä. Lista on varsin suppea, vain neljä vaihtoehtoa, joista yksi vegaaninen. Meille riitti tämäkin kyllä hyvin.
Kivoja vinkkejä! Itse haaveilin Kesä-Helsingistä, mutta ikävä kyllä korona perui suunnitelmat Suomeen pääsystä kesäksi. Katajanokka erityisesti näyttää ihanalta, siellä en aiemmin olekaan käynyt. Pitää pistää korvan taakse ensi kesää varten 😀
Korona muutti kaikkien kesäsuunnitelmat, mutta silti on mahtunut kesään kivoja hetkiä, toivottavasti sullakin. Ja ensi kesänä sitten uudet kujeet – Katajanokanluoto ei onneksi karkaa mihinkään. Vastahan se yleisölle avattiin. Hyvää loppukesää, missäpäin maailmaa ikinä lienetkin.
Senaatintoria kävimme mekin kevyesti ihmettelemässä ja Katajanokanluotoakin olen harkinnut. Pihlajasaaressa kävimme kait viimeksi viime kesänä, mutta tuo sauna oli ihan uusi juttu. Kiva vinkki!
Suosittelen saunaa lämpimästi (ja lämmintä olikin, hyvät löylyt). Saarella on myös toinen sauna, puulämmitteinen rantasauna, jonne mielisin ensi kesänä. Mutta valitsipa kumman hyvänsä, varata pitää heti varaamon auetessa eli normaalissa tilanteessa jo keväällä. Nopeat syövät tässä leikissä todellakin hitaat.
Helsinki on kyllä ihana kesällä. Tajusin juuri tätä postausta lukiessani, että en oo vielä käynyt Senaatintorin terassilla. Täytyykin heti korjata asia, kun on viimeinen lomaviikkokin menossa. 😁
Ehdottomasti! Jättiterassi on mun mielestä erinomaisen hyvin onnistunut kokonaisuus, jonka toivon jatkavan elämäänsä tulevinakin kesinä. Äkkiä sinne!
Kivoja vinkkejä, jotka eivät kaikki itselleni “hesalaisenakaan” olleet tuttuja! Suomen kaupungit ovat kyllä kaikki parhaimmillaan kesäisin, eikä tämä oma kotikaupunki häviä ollenkaan muille.
Ei todellakaan häviä, vaan on mun mielestä ehdottomasti paras! Mutta näin kai moni muukin omasta kotikaupungistaan ajattelee, ja pääasia tietty, että kokee asuvansa juuri siellä, missä asuukin.
Jotain hyvää koronassakin 🙂 Onpa tullut myös tarkasteltua kotikontuja vähän kuin turistin silmin ja löydettyäkin läheltä jotain sellaista, mikä on jäänyt aiemmin huomaamatta. Kivalta retkikohteelta vaikutti toi luotsisaari.
Juurikin näin. Kaikessa on puolensa, koronassakin (paitsi että ois saanu jättää tulematta)…
Helsinki on kyllä yksi Suomen parhauksia ja ainoa kaupunki itselleni, johon voisin joskus kuvitella muuttavani, jos Suomen sisällä johonkin täältä Tampereelta muuttaisin. 🙂 Palvelut ovat lähellä (eli satamat ja lentokenttä, heh) ja Helsingissä on paljon monipuolista nähtävää ja kivoja alueita. Katajanokan luoto vaikuttaa kiinnostavalta, ehkäpä se voisi olla ensi kesän juttu meilläkin. Tuo tomaattimansikkakastike pizzassa kuulostaa kyllä erikoiselta! 😀
Jep, nähtävää riittää ja uuttakin löytyy joka kesä, vaikka oon koko elämäni Helsingissä asunut.Tosin alkaa nää kotikulmat pikku hiljaa kyllästyttää – mieli palaisi haukkaamaan happea maailmalle. Näin pitkään en ole ollut aloillani miesmuistiin, vikasta oikeasta ulkomaan matkasta (Tallinnaa ei lasketa) on jo 7 piitkää kuukautta. #fuckcorona
Hyviä poimintoja! Toivottavasti innostut kirjoittamaan enemmänkin Helsinki-vinkkejä.
Saas nähdä… Niitähän kyllä riittäisi, koska Helsinki on täynnä hienoja, kokemisen arvoisia paikkoja. Mutta aika harvoin tulee kuljettua kotikulmilla kameran kanssa, ilman erityistä syytä. Puhumattakaan, että mieltäisi omilla huudeilla haahailua matkailuksi.