Osa teistä jo tietääkin, että meikäläinen harrastaa hotellibongausta, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että änkeän matkakohteen hienoimman hotellin baariin, ravintolaan tai ainakin vessaan, ihan vain nähdäkseni, miten rikkaat asuvat. Valtavan antoisaa ja opettavaista hommaa: tällä kertaa vuorossa oli Tukholman Grand Hotel.
Näin jälkikäteen en voi oikein ymmärtää, miten Grand Hotel olikin yhä korkkaamatta, vaikka olen käynyt Tukholmassa monta monituista kertaa, ja siinähän se on aina törröttänyt hollilla Södra Blasieholmshamnenissa kivenheiton päässä Gamla Stanista, jonka katuja on tullut poljettua sen tuhannen kertaa.
Ylellistä ja eleganttia
Vaan tulipa vahinko viimein korjattua, ja Grand Hotel oli ehdottomasti visiitin väärti. Emme tosin nähneet kuin hotellin aulan sekä pääkohteemme, Cadier-baarin. Kerronpa nyt kuitenkin, kun oikein opaskirjasta lukaisin, että Grand Hotelin perusti Oscar II:n (who ever he was, joku kunkku varmaan) pääkokki, Regis Cadier, vuonna 1874.
Samaisen hemmon mukaan on myös nimetty alakerran tyylikäs ja elegantti baari, jossa vietimme kauniin kotvasen äärimmäisen hyvän ja tyyriin rose-viinin parissa. Kiitos siitä kaverille, joka piffasi juoman, koska tahtoi juhlistaa uutta työpaikkaansa. Tälle ilouutiselle nostikin mielellään lasinsa; yleensä ottaenhan kuulee puhuttavan vain potkuista.
Vessassakin oli niin hienoa, että piti oikein ottaa kuva…
Nobel-voittajien jalanjäljillä
Cadier Barissa on nähdään tavallisesti meitä kahta suomalaista nobodya nimekkäämpiä vieraita, kuten Nobel-voittajia vuodesta 1901 alkaen. Nobel-juhlatkin pidettiin Grand Hotelissa vuoteen 1929 saakka, jonka jälkeen ne siirrettiin kaupungintalolle johtuen siitä, että juhlat paisuivat hotellin tiloja ajatellen liian suuriksi.
Tietoisuus kaikesta tästä teki roseen naukkailusta oikein juhlavaa, ja juhlan tuntua lisäsi saamamme erinomaisen ystävällinen palvelu. Tunsimme olevamme suuren luokan kaunottaria ja kuningattaria, ja se on kuulkaa näissä huippuhotelleissa usein parasta. Kun hostellimajoituksessa bunkkaava reppureissaaja saa hetken maistaa luksusta, hän jaksaa sen voimalla listiä omassa todellisuudessaan torakoita.
(No, ei nyt sentään, vaikka on sitäkin tullut ammoisina aikoina tehtyä, mutta tällä kertaa omassa majapaikassammekaan ei ollut valittamista, vaan laivahotelli M/S Rygerfjord – josta enemmän aiemmassa postauksessa – oli ihan yliveto.)
Näillä eväillä on kiva kiitää kohti seuraavaa loistohotellia; löytyisiköhän sellainen Lissabonista, jonne lennän elokuun viimeisellä viikolla?