… ja hyvä viini, vielä parempi mieli! Näinhän se menee, silloinkin, kun ruoka ei ole aivan sitä, mitä piti. Granadassa sapuskassa ei ollut valittamista, mutta Granadan ravintolat osoittautuivat sikoläteiksi. Tapana nimittäin on, että kaikki aterioinnista koituva roska – simpukankuoret, leivänkyrsät ja servetit – paiskataan surutta lattialle. Varsin kiinnostava ruokailukokemus: jalat p****ssa, katse tiukasti lautasessa.
Vaihteeksi turinoin tässä ruuasta, koska se on a) meitsille matkassa tärkeä juttu ja b) eipä ole muutakaan turinoitavaa, koska Granada on muuten jo käsitelty, enkä ole sen jälkeen ollut Tallinnaa (käsitelty sekin) pitemmällä. Hohhoijaa, alkaa jo ahistaa tämä paikallaan olo, mutta minkäs teet, kun töitä olisi vaikka muille jakaa, eikä tietoakaan lomasta. Tai no, tietoa on, mutta puolitoista kuukautta raadantaa vielä edessä. Puhumattakaan, että matti on vieraillut kukkarossa pantuaan haisemaan huonekalukaupassa. Nyt sitten maataan uudessa sängyssä ja istutaan uudessa työtuolissa ja nähdään unia irtiotoista maailmalle.
Ja muistellaan menneitä, kuten ravintolakokemuksia huhtikuisessa Granadassa. Tämä juttu on teille, jotka aiotte piipahtaa siellä pikaisesti tänä kesänä Costa del Solin -reissun yhteydessä tai viivähtää kaupungissa hieman pitemmän aikaa ja nähdä muutakin kuin Alhambran. Ei ole ollenkaan saman tekevää, missä ja mitä syö ja miten paljon tästä lystistä maksaa. Matka voi muuttua joko paljon paremmaksi – tai pahemmaksi.
Tässä Granadan ravintolat siinä mittapuussa, mitä ehdimme viidessä päivässä nähdä, eli vinkkejä ruokapaikan valintaan ja vähän muutakin varteen otettavaa:
1.Bella & Bestiaeli kaunotar ja hirviö
Emme meinanneet ensin uskaltaa astua sisään, koska Calle Cárcel Bajan varrella oleva paikka oli lounasaikaan täpötäynnä ja mekkala niin kova, että hyvä kun kuulimme toisiamme. Hieman hirvitti myös ravintolan ulkonäkö: kultaa ja kimallusta niin, että silmissä siritti, mutta hetkinen – niin roskainen lattia, että arvelutti iskeä jalkojaan sille. Vaan rohkea rokan syö – jos Bella & Bestia kelpasi paikallisille, miksei meillekin?Emme katuneet valintaamme, sillä ruoka oli erinomaista ja annokset valtavia. Sanokaahan muuten, mitä ovat nuo mustat madot? Olen syönyt niitä ennenkin ja silloinkin jäi epäselväksi, mitä oikein suuhuni tungin. Ei varsinaisesti hyvää eikä pahaa, mutta jollain lailla epäilyttävää. Muille aineksille sen sijaan arvosana 9.
Ruokailun aikana meille selvisi myös, että roskien lappaaminen lattialle oli ihan yleisesti hyväksytty tapa, jota kaikki harrastivat. Näin pöytä oli “puhdas” seuraavia asiakkaita varten. Lounasajan päättyessä tarjoilivat lakaisivat koko lattian kerralla ja se hohti hetken siisteyttään. Kunnes sama toistui illallisaikaan.Sittemmin meille selvisi myös, että kolme puljua kattava Bella & Bestia on ketjuruokala, ja vierailimme siellä toistamiseen, tällä kertaa Darro-joen rannalla. Söimme pelkästään juoman mukana tulevia tapaksia, jotka ovat niin reiluja (ja hyviä), että pikkunälkä tyydyttyi pelkästään niillä. Ja näitä tapaksia tarjotaan kaikissa Granadan ravintoloissa: jokaista drinkkiä kohden pöytään mäjähtää jonkin sortin särvintä. Minibudjettilainen pärjää pelkästään tällä, tilaamatta lainkaan “oikeaa” ruokaa.
2. Darro ilman darraa, vaikka camarero kaikkensa yritti
Darro-joen rannassa on monta muutakin mukavaa kuppilaa, kuten…Vähän fiinimpi ja modernimpi – sekä siistimpi – paikka, kuten kenties alla olevat ruoka-annoksetkin kertovat. Olimme oikein tyytyväisiä, vaikka tarjoilijaherramme oli yli-innokas. Hän ei ottanut millään uskoakseen, että halusimme juoda ruuan kanssa vain lasillisen viiniä. Olihan hänen viininsä alueen parasta viiniä, jota kannattaisi tilata vähintään pullo. “Mitäs minä sanoin”, vilkkuivat hänen silmänsä, kun tilasimme syötyämme vielä toiset lasit.
3.Casa Torcuato & päivätanssit granadalaiseen tapaan
Toisena Granadan päivänä keräsimme nälkää turistijuna-ajelulla, jonka päätimme San Cristobalin näköala-paikalle, josta lähdimme etsimään lounaspaikkaa. Annoimme nenän viedä uskoen, että Granadan ravintolat eivät pettäisi tässä suhteessa.Eivätkä pettäneet: päädyimme Casa Torcuatoon näköalapaikasta hieman alaviistoon (Calle Pagés 31), koska siellä kantautui muheva ruuan tuoksu, ja siellä tuntui olevan hyvä meininki = paljon paikallisia ja bändi, joka sai jalan vispaamaan. Tässäkin ravintolassa oli varsin sottaista, mutta enää emme arastelleet lattialla pyöriviä ruuan tähteitä ja paperiservettejä, vaan ängimme sotkun sekaan kuin vanhat tekijät.Pyöritimme peffojamme paikallisten tapaan, samalla cervezaa särpien ja patatas bravaksia syöden.
4.Marianos: melkein kaikki oli loppu, mutta lopulta löytyi lähes kaikkea
Marianos, osoitteessa Calle Cancepcíon 6, osui silmiin sattumalta nälän ollessa hirmuinen. Ei muuta kuin auki sojottavasta ovesta sisään. Pieni ravintola oli tupaten täynnä, mutta meille järjestyi yksi pystypöytä: sottainen, epäsiisti ja kovin keikkuva, mutta tässä vaiheessa reissua emme olleet enää turhantarkkoja. Jaloissa pyöri tuttuun tapaan ruuantähteitä ja ovesta puhalsi jääkylmä tuuli, mutta väliäkös pienistä. Halusimme mereneläviä ja niitä aoimme myös saada.Pahoittelen kamalaa kuvaa, mutta parempaakaan ei kaveri saanut kohmeisilla sormillaan aikaiseksi. Ja väsynyt naama on väsynyt naama, vaikka mitä tekisi. Ja ottakaa huomioon, ettei meitsillä ollut koko reissussa mukana ripsiväriä, koska se hävisi jo lentokenttähotellissa Malagassa enkä saanut uutta ostetuksi tilalle, koska Granadassa ei ole kauppoja (kts. edellinen postaus). Joten näillä silmillä mentiin.
Ja näissä olosuhteissa syötiin. Sitten kun viimein saimme ruokaa eteemme. Ongelmana oli hidas palvelu sekä se, että kaikki oli loppu. Olisimme halunneet kalan ja katkarapujen oheen paellaa – finoto! – tai ranskalaisia – ei ole listalla, ettekö te turistiraukat osaa lukea – tai salaattia – ei löydy, mutta tarjottimellisen tomaatteja voisin kiikuttaa eteenne. Olimme jo tyytyneet kohtaloomme, kun äkkäsimme, että naapuripöytään kiidätettiin jotain aivan paellan näköistä. Ja vielpä höyryävän kuumana. Kappas – kokki olikin tehnyt uuden kattilallisen paellaa, ja meillekin riitti, kun älysimme sitä vaatia. No joo, onhan sitä, haluutteko tekin?
Summa summarum: kaikki mitä söimme oli hyvää, mutta missään muussa ei ollut kehumista.
5. Churroja ja suklaata
Sadepäivänä ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa – jos Espanjassa ollaan – kuin mennä……churroille. Niin mekin teimme pysyäksemme iskussa ja lämpiminä. Aah, kuumaa suklaata ja munkkeja! Voisiko mikään olla parempaa? Lähes kaikki Granadan ravintolat tarjoavat tätä herkkua, joten paikalla ei sinällään ole väliä.
6.Katedraalin aukion turistirysät
Katedraalin aukiolla Granadan ravintolat ovat hyvin edustettuina, ja heti kun aurinko paistaa, ne täyttyvät ääriään myöten.Tai ainakin melkein. Tosin nyt oli niin viileää, ettei moni edes uskaltautunut ulos, saati sitten terassille istumaan. Me kuitenkin otimme kaiken irti vähäisestä auringosta ja juhlistimme tilannetta kippistämällä cervezalla ja rosadolla. Kyytipoitsuksi tarjottiin tällä kertaa karjalanpaistin vastinetta ja ranskanpottuja. Hinnat näissä katedraalin kuppiloissa ovat ehkä hieman tyyrimmät kuin toisaalla, mutta niinhän se on aina pääkallopaikoilla ja turistirysissä. Viehättävästä ympäristöstä maksaa kuitenkin mielellään euron enemmän.
7.Pescaito Carmela ja suurenmoinen synttärilounas
Tämän lähemmäs fine diningia emme Granadassa päässeet. Siisti ja tyylikäs Pescaito Carmela (Calle Marques de Gerona 12) toimi kaverin synttärilounaan näyttämönä ja erinomainen näyttämö olikin. Päivänsankari myhäilee syystä tyytyväisenä.Parempaa paellaa en ole koskaan syönyt. Joten vahva suositus! Myös pöytävaraus on suositeltava, mutta sisään voi päästä ilmankin, vaikka netissä muuta väitetään. Me marssimme sisään ihan kylmiltään ja saimme pöydän välittömästi. http://elpescaitocarmela.com
8.Teetä ja sympatiaa Marokko-kadulla
Tuhannen ja yhden yön taikaa henkivä – tai ainakin siihen pyrkivä – Calderia Nueva – katu on kaunis katsella, eikä sitä pitkin tarvitse lompsia kuivin suin. Tarjolla on teetä ja sympatiaa, kunhan vain onnistuu päättämään, mihin kadun monista kutsuvista teterioista istahtaa.Itselläni ei ole ikävä kyllä mitään muistikuvaa, minkäniminen meidän valitsemamme teteria oli. Satoi kaatamalla ja ryntäsimme lähimmästä ovesta sisään hampaat kylmästä kalisten. Eli vaikea sanoa, oliko tämä paras mahdollinen paikka. Mutta ainakin tarjolla oli jos jonkin sortin teetä.Ai mitäkö tuossa maitolasissa on? No sitä itseään, suklaalla maustettua vetistä maitoa. Minä kun en teetä juo, mutta en juo enää marokkolaista pirtelöäkään. Kertakokeilu riitti, kiitos.
9.Los Diamantes– kuuminta hottia hyisessä huhtikuussa
Viimeisen illan ruokapaikaksi valikoitui Los Diamentes (Plaza Nueva 13), koska olimme todenneet, että sinne jonotettiin joka ilta. Ja koska jonottajat olivat paikallisia, arvelimme, että ravintola olisi visiitin väärti. Olimme myös ounastelleet, että tiistai-iltana jono olisi huomattavasti lyhyempi kuin pääsiäispyhinä – ja olimme oikeassa. Odotimme pöytää vain vaivaiset 10 minuuttia. Viikonloppuna jonossa olisi kulunut vähintäänkin tunti.Ruokailu tapahtuu pitkissä pöydissä muiden nälkäisten seassa. Apetta kannetaan pöytään ruokalaji kerrallaan. Kalan tai äyriäisten oheen voi tilata kevyesti fritattuja kasviksia (älyttömän hyviä!), perunaa, riisiä tai vastaavaa listalla ei ole. Valtaosa kansasta söi erilaisia simpukoita, mutta me luotimme tuttuun ja turvalliseen: grillattuihin jättirapuihin ja miekkakalaan. Erinomaista, kuten kaverin ilmekin kertoo.
Ehdin myös antaa Diamantesille pisteet siisteydestä, kunnes…pissahätä yllätti. Granadan ravintolat jäävät mieleen myös saniteettitilojen vuoksi – ja kuva kertonee, mistä syystä.
10.Duran Barista & kaikkien aikojen kaunein kahvi
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös aikamme Granadassa. Viimeinen aamu valkeni pilvipoutaisena ja suunnistimme jälleen kohti jokea, määränpäänämme…Halusimme lopettaa lomamme hyvään aamiaseen, jolla pitäisi pärjätä Malagan lentokentälle saakka. Valitsimme Coffee House Duranin, koska olimme ohi kulkiessamme todenneet paikan viihtyisäksi, eikä aamisen hinta, 10,50, kirpaissut liiaksi kukkaroa. Valinta osoittautui loistavaksi: buffet-pöytä oli runsas ja monipuolinen ja palvelu superia.Vai mitä sanotte tästä maailman kauneimmasta kahvista, jonka barista loihti tiedusteltuaan ensin etunimiämme? Adios Granada, adios Alhambra! En ehkä palaa enää uudestaan, mutta vaalin kaikenkarvaisia muistojani, päällimmäisenä tämä kupponen lattea.
Yksi hyvä tapa syödä Granadassa on juoda 🙂 Kun jokaisen juoman kyytipojaksi tuodaan jonkinmoinen tapas, sitä muutamalla juomalla onkin jo sopivasti täysi.
Toi Pescaito de Carmela oli muuten meistäkin ihan paras.
Mä kävin viime syksynä kahteen otteeseen päiväseltään Granadassa, joten siinä ehti syödä vain rajallisesti. Yleensähän se on mullekin huomattavan tärkeässä roolissa reissussa kuin reissussa. Rakastuin Granadaan kaupunkina (juttuni täällä: https://www.rantapallo.fi/mutkiamatkassa/2018/10/13/granada/), mutta tosiaan kaupungin ravintoloista tai ruuasta ei uskalla noin lyhyen kokemuksen perusteella lausua mitään. Sen huomasin, että keskustassa on paljon ihan selkeästi turisteille suunnattuja paikkoja, joten tarkkana saa olla jos haluaa jotain muuta. Nuo madot ovat muuten feikki-ankeriaanpoikasia, jostain kalajauhosta tms. tehty!
Vai feikki-ankeriaita! Kiitos kovasti tästä tiedosta. Kuulostaa ja näyttääki aika ällöltä, mutta ei varsinaisesti maistu miltään. Eli rohkeasti kokeilemaan kaikki. Ja tosiaan, turistirysäraflat on turistirysien liepeillä Granadassakin, mutta päiväretkellä ei oikein ehdi muualle. Tässä jutussa tosin jokunen hyvä vinkki, kaupunki on kuitenki aika kompakti.
Yksi hyvä tapa syödä Granadassa on juoda 🙂 Kun jokaisen juoman kyytipojaksi tuodaan jonkinmoinen tapas, sitä muutamalla juomalla onkin jo sopivasti täysi.
Toi Pescaito de Carmela oli muuten meistäkin ihan paras.
Joo, juurikin niin. Juoma + tapas = halpaa lystiä. Ja mikä parasta, yleensä aina eri tapas uuden drinksun myötä. Koko reissun voi pärjätä niin.
Mä kävin viime syksynä kahteen otteeseen päiväseltään Granadassa, joten siinä ehti syödä vain rajallisesti. Yleensähän se on mullekin huomattavan tärkeässä roolissa reissussa kuin reissussa. Rakastuin Granadaan kaupunkina (juttuni täällä: https://www.rantapallo.fi/mutkiamatkassa/2018/10/13/granada/), mutta tosiaan kaupungin ravintoloista tai ruuasta ei uskalla noin lyhyen kokemuksen perusteella lausua mitään. Sen huomasin, että keskustassa on paljon ihan selkeästi turisteille suunnattuja paikkoja, joten tarkkana saa olla jos haluaa jotain muuta. Nuo madot ovat muuten feikki-ankeriaanpoikasia, jostain kalajauhosta tms. tehty!
Vai feikki-ankeriaita! Kiitos kovasti tästä tiedosta. Kuulostaa ja näyttääki aika ällöltä, mutta ei varsinaisesti maistu miltään. Eli rohkeasti kokeilemaan kaikki. Ja tosiaan, turistirysäraflat on turistirysien liepeillä Granadassakin, mutta päiväretkellä ei oikein ehdi muualle. Tässä jutussa tosin jokunen hyvä vinkki, kaupunki on kuitenki aika kompakti.