Key West on yksi omituisimmista paikoista, jossa olen koskaan ollut. Puuterihiekkaa ja puutaloidylliä ja toisaalla kännistä risteilykansaa sekä hilpeitä homobaareja. Sateenkaarilippu ei ole kuitenkaan ainoa lippu, joka näkyy kaupungin katukuvassa, vaan rinnalla hulmuaa Conchin tasavallan lippu.
Tässä muutama fakta: Key West on kaupunki ja samanniminen saari Monroe Countyssa, Floridan osavaltiossa. Key Westissä sijaitsee Yhdysvaltojen eteläisin piste mantereella ja Florida Keysin läntisin paikka.
Kaupungin asukasluku on noin 30 000. Key Westissä asustaa paljon homoja, sillä meininki siellä on huomattavasti vapaamielisempi kuin muualla Yhdysvalloissa. Kaupungin kaduilla liikkuu myös kaikenlaisia kummallisuuksia, vai mitä sanotte siitä, että bongasin äijän, joka oli virittänyt partaansa jouluvalot.
Lisäksi Key West tunnetaan Conchin tasavaltana, sillä se julisti itsensä itsenäiseksi mikrovaltioksi 23.4.82 ja on sen jälkeen viettänyt itsenäisyyspäiväänsä 23. huhtikuuta. Näin keywestiläiset perustelevat tapahtunutta:
”The Conch Republic was established by secession of the Florida Keys from the United States of America, on April 23rd, 1982 in response to a United States Border Patrol Blockade setup on highway U.S.1 at Florida City just to the north of the Florida Keys. This heinous act effectively isolated Keys Citizens from the U.S. mainland since the blockade was on our only land artery to and from the mainland. This roadblock portrayed Keys residents as non-U.S. citizens who had to prove their citizenship in order to drive onto the Florida mainland! Hardly an American thing to do!”
www.conchrepublic.com/history.htm
1.Pitsihuvilat
Key Westin arkkitehtuuri on kaunista ja pastellisävyistä: Uuden Englannin pitsihuvilatyyliä ripauksella karibialaisia mausteita. Puutarhat ovat vehreitä, paikoitellen melkoista viidakkoa, ja kadut kapoisia.
Parhaiten Key West on hahmotettavissa jalkapelillä, mutta myös minijuna Conch Train tarjoaa oivan mahdollisuuden nähdä paljon kaunista yhdellä kertaa. Junankuljettajat heittävät hervotonta hetulaa; heiltä kuulee ehdottomasti parhaat jutut, mutta saa myös paljon kiinnostavaa tietoa.
2.Rannat
Key West on kuulu valkoisista korallirannoistaan, ja kyllä niillä kelpaakin köllötellä turkoosinsinistä merta tuijottaen. Me vietimme päivän Higgs Beachillä sekä Fort Zachary Beachillä. Jälkimmäinen on oikea unelmaranta, kuin suoraan postikortista.
Aurinkotuolissa lojuessa voi yrittää tähytä koilliseen, kohti Kuubaa. Havannaan on vain 170 kilometrin matka, joten sieltä käsin on yritetty jopa uida Key Westiin.
Näillä tarinoilla on yleensä surkea loppu, mutta kyllä kuubalaisia loikkareita pääsee Key Westiin elävänäkin. Ja jos tässä onnistuu, saa jäädä Amerikan ihmemaahan loppuelämäkseen. Minäkin olisin halunnut jäädä, mutta jouduin palaamaan Pohjolaan.
3.Key West Cristal
Kännääminen on Key Westissä ykköshuvia, ja etenkin iltapäiväisin, kun suuret Karibian risteilijät parkkeeravat sen rantaan, kadut täyttyvät viinaksia muovimukeista lotkivasta kansasta. Näitä muovitörppöjä, joissa alkoholijuomat pääsääntöisesti Key Westissä tarjotaan, kutsutaan Key West Cristaliksi. Mukien kera on luvallista toikkaroida ympäri kaupunkia, siirtyä baarista toiseen ja kohta kolmanteen. Tuliaisostotkin voi tehdä drinkki kourassa.
Eniten känniläisiä vaeltaa Duval Streetillä, joka on Key Westin pääkatu. Sen varrella on kauppaa ja kippolaa vaikka muille jakaa ja meno sen mukaista. Kuuluisin – ja kamalin – kapakka on Sloppy Joe´s, joka tunnettiin aikoinaan Ernst Hemingwayn kantakuppilana. Vaan tuskinpa hänkään enää tässä risteilyturistien kansoittamassa ruuhkaräkälässä viihtyisi.
Duval Streetin eteläisempi pääty on hieman rauhallisempi, ja täältä löytyy erittäin hyvä ruokapaikkakin, Banana Cafe. Suosittelen lämpimästi, aamulla tai illalla! Uskalitkot suunnatkoon Naked Lunchiin, jossa nimensä mukaisesti lounastetaan nakuna. Kyse on Floridan ensimmäisestä naturistiravintolasta.
Valokuvaaminen ei ole sallittua. Vessan seinissä varoitellaan myös seksin harrastamisesta.
Ihan oikeasta lasistakin saa juotavaa, kun osaa etsiä tarpeeksi tasokasta paikkaa, kaukana pääväyliltä.
4.Hemingwayn kissat
En ole koskaan ollut Ernst Hemingway –fani, vaan tunnustettakoon, että minusta hänen kirjansa ovat kuolettavan tylsiä. Niinpä minulla ei ollut sen suurempaa hinkua tutustua Hemingwayn vuonna 1931 rakennettuun espajalaistyyliseen kotitaloon Whiteland Streetillä. Key West oli kirjailijan koti kahdeksan vuoden ajan.
Halusin kuitenkin nähdä Hemingwayn kuulujen kuusivarpaisten kissojen jälkeläiset, talon nykyiset asukit. Kissojen hyvinvoinnista huolehditaan taiteilijan testamentin mukaan, mutta klo 9-17 välillä myös ihmiset ovat taloon tervetulleita.
Omin päin pyhätössä ei saa liikkua, vaan kierrokselle johdattavat Hemingway-look-a-liket = oppaat, joita voisi erehtyä luulemaan häneksi itsekseen. Kohdallamme osuva Papa turisi hauskasti ja tunsi kaikki kissat – ja niitä on kuulkaas kuin vilkkilässä – nimiltä. Tapana on ollut että mirrit nimetään jonkun filmijulkimon mukaan.
Suurimman vaikutuksen minuun teki kissojen hautausmaa. Sementtiin ikuistettuja tassun jälkiä ja muistolaatoilla päällystettyjä polkuja.
Kyllä, hän nukkuu itse Papan sängyssä.
5.City Cemetary
Lisää hautakiviä tarjoaa Key West City Cemetary, keywestiläisten viimeinen leposija. Ja koska ollaan omituisessa paikassa, hautausmaakin on omanlaisessa.
Ensiksikin, siellä makaavat juutalaiset, katoliset ja kristityt sikin sokin. Toiseksi, edustettuina on myös sekalainen seurakunta eri kansallisuuksia: jenkkejä, kuubalaisia, afrikkalaisia, karibialaisia ja niin edelleen. Kolmanneksi, samassa haudassa ihmisen kanssa voi pötköttää lemmikki. Ja neljänneksi, hautakivissä ei veisata virsiä eikä julisteta herran sanaa, vaan todetaan tosiasiat.
Mitäs tästä muistokirjoituksesta tuumaatte?
Hautausmaakierroksen puolivälissä taivas pimeni ja pilvistä syöksyi trooppinen kaatosade. Istuimme sateen ajan Rodriguesin perheen hautaholvissa (kiitos vain sateensuojasta!). Raivoisat pisarat rummuttivat sukuhaudan kattoa siihen malliin, että pelkäsimme vainajien heräävän ikiunesta.
Kun sade viimein loppui, kahlasimme nilkkoja myöten vedessä. Ja tämä tapahtui tammikuussa, jonka pitäisi olla Key Westissä vuoden kuivin kuukausi, jolloin vettä sataa vain 4 cm. No, nyt tuli kaikki kerralla.
Miten sinne pääsee?
Helpoin tapa suunnata Key Westiin on vuokrata auto Miamista ja ajaa posottaa eteenpäin. Me matkustimme sinne Aurinkomatkojen turistibussilla. Bussi jätti meidät – ja kaksi kotimaista homoa – Ambrosia Housen eteen, jossa vietimme neljä yötä.
Ensimmäiseksi pulahdimme paljuun, joka porisi majapaikkamme takapihalla, jäissä kauniisti odottavan kuohupullon kera (ensi kerta muuten, kun moinen aarre – for free – odotti meikäläistä hotellihuoneessa). Nautinnon täydensi se, että paljun ylle kaartuvissa puissa vilahti pesukarhu. Amerikkalaiset itse haluaisivat ampua nämä paljon tuhoa tekevät veijarit, mutta minä olin mielissäni.
Viihdyimme Ambrosia Housessa paremmin kuin hyvin. Kaksi ihastuttavasti kalustettua huonetta kaikkine mukavuuksineen (jopa cd-soitin), ystävällinen henkilökunta ja uima-allas toisen hotellirakennuksen pihalla. Aamiainen oli huippu: vasta leivottuja muffinseja joka aamu – arvatkaa, kiristikö kotiin palatessa housujen vyötärö…
Miamin lentokentälle palasimme minivanilla, joka keräsi kaikenmaalaisia matkailijoita useammasta hotellista. He olivat kanssamme yhtä mieltä siitä, että Key West on outo mesta, mutta kaikessa hulluudessaan hurmaava.
Niin ja vielä viimeiseksi: ajomatka Miamista Key Westiin on upea! Valtatie 1 kulkee 32 saaren ja 42 sillan yli. Tiellä varoitellaan alligaattoreista, mutta emme nähneet yhtäkään. Olimme vähän pettyneitä, mutta toisaalta: olimme jo saanet annoksemme alligaattoreista Evergladesin rämeellä. Mutta se onkin kokonaan toinen tarina…
Todella mielenkiintoinen juttu, kiitos tästä! Tämä tulee tarpeeseen, kun suunnittelen matkaa Miamiin ensi kuussa. 😉
Kiva kuulla, että jutusta oli sulle hyötyä ja iloa! Luithan myös Miami-postauksen; siinä on myös käuttökelpoisia vinkkejä matkaasi ajatellen. Ihan kateeksi käy – Miami on mun lempikaupunki. Ihanaa reissua sulle!
Kiitos arvokkaasta infosta! Täällä ollaan juuri nyt parhaillaan 4 yön verran ja tarinasi pitää paikkansa:)…Ei ehkä ole ihan lasten (12,11,7v) kanssa se paras paikka juuri tuon kännäämisen takia joka on HYVIN näkyvää katukuvassa. Miehet suunnistaa tänään kalastusretkelle, me naiset otetaan kaupungin nähtävyyksiä mainiosti kiertelevä “minijuna pyörillä”. Takana meillä on Miami Beach 3 yötä, Orlando 8 yötä, läpiajo Evergladesillä (ja joo, näimme paljon alligaattoreita muttemme niitä odotettuja panttereita:) )…Hinnat on hyvin vaihtelevia mutta yleisesti ottaen edukkaampaa kuin muualla käymissämme paikoissa. Minulla sama juttu tuon Hemingwaysin suhteen mutta ne kissat on nähtävä!