En ollut koskaan kuullutkaan Galway-nimisestä kaupungista ennen kuin länttäsin sormeni sen kohdalle karttakirjassa. Tuossahan olisi sijainniltaan sopiva tukikohta Irlannin länsirannikon turneelle. Valinta osoittautui napakympiksi: Galway oli ihana – sympaattinen ja söötti sekä vilkas ja viriili. Parasta Irlantia, kuten paikalliset vakuuttivat.
Ja kyllä, olimme tismalleen samaa mieltä. Jos Irlannista saisi nähdä vain yhden paikan, merellinen Galway olisi erinomainen juuri oikea osoite. Sen keskiaikaiset kadut sykkivät elämää, ja jos kuhina alkaa kyllästyttää, silmiä sopii lepuuttaa seesteisissä merimaisemissa. Galwayssa myös tuntee olevansa aidossa Irlannissa, sillä iirin kieltä puhutaan yleisesti ja vastaan voi kammeta pieniä (tai suuria) vihreähattuisia kummajaisia. Väliäkös sillä, että ne ovat turistikaupan tyhjäksi ostaneita matkustavaisia, joista on hauska heittäytyä hetkeksi menninkäisiksi.
Janonsa saa tyydytettyä joka kulmassa, koska pubeja on niin paljon, ettei niistä pysty pitämään lukua. Homman kruunaa loistava live-musiikki: Galway soi ja tanssii, niin kaduilla kuin kuppiloissa, aamusta iltaan ja illasta pikkutunteihin. Mitäpä muuta voisi Irlannin reissulta toivoa – paitsi järkyttävän hyvää ruokaa, jolla ei tosin ole mitään tekemistä irlantilaisten perinneherkkujen, kuten fish & chipsien, Irish stewn ja puddingien, kanssa. Uskokaa tai älkää, Galway on laaturavintoloitten temppeli, ja sinne kannattaa matkustaa pelkästään ruuan takia.
Joten mitä vielä viivyttelette? Sanokaa Galway ja suunnistakaa Irlantiin.
Galway on Irlannin kolmanneksi suurin kaupunki, mutta asukkaita on vain 75 000. Kaupungit värit ovat punainen, sininen ja keltainen.
Kesäisin Galwayn kadut notkuvat matkailijoista ja talvisin opiskelijoista. Korkeakouluja on kolme, mikä takaa, ettei kaupungissa ole koskaan tylsää ja hiljaista.
Shiny happy people. Me sulauduimme hyvin Galwayn iloiseen ihmisvilinään.
Kadut ovat kirjaimellisesti värikkäitä.
Kaupunkia halkoo Corrib-joki, paikoitellen vuolaana virtana, josta nousee myös kalaa.
Galwayssa ei juuri perusteta lemmenlukoista, mutta lemmen lettinauhoista sitäkin enemmän.
Ja kuinkas ollakaan, kaveri löysi heti rakkauden…
Latinalainen kortteli on Galwayn sydän. Tässä paikallisen taiteilijan näkemys kaupungin keskiaikaisesta keskustasta.
The Quays on kaupungin vanhimpia pubatsuja. Sisältä käsin paikka näyttää pyhätöltä siitä hyvästä syystä, että sisustus on peräisin keskiaikaisesta ranskalaisesta kirkosta. Ihan tämän takia kannattaa astua peremmälle.
Janonsa voi sammuttaa Guinnesilla tai Galwayn omalla oluella, Galway Goldilla. Ensin mainuttua kumotaan Irlannissa joka päivä lähes miljoona tuopillista.
Kelttiläiset symbolit koristavat kaupungin modernimpaa puolta.
Näiden poikasten jalka nousi river dancen tahdissa niin rytmikkäästi, että nieleskelimme kaverin kanssa liikutuksen kyyneliä.
Uskomaton kukkaloisto – joka kulmassa – hiveli silmää. Kastelusysteemi jäi mietityttämään, mutta tulimme siihen tulokseen, että sellaista ei tarvita, koska sade pitää huolta tästä puolesta.
Joenvarsiidylli Galwayn tapaan. Olin pyörtyä onnesta, kun bongasin joutsenten joukosta yhden mustan. Olen meinaan metsästänyt mustia joutsenia aina siitä saakka, kun näin ensimmäiseni interreilillä Genevessä. Palasin samaiseen paikkaan pari vuotta sitten, ja pettymykseni oli suuri, koska mustat kaunokaiset olivat poistuneet niiltä vesiltä.
Tässä vielä lähäri tästä harvinaisuudesta. Kaveri, maanviljelijän tytär, ei jakanut ihastustani, koska “heillä päin” joutsenet saavat tuhoja aikaan pelloilla, ja niitä pidetään varsinaisina vihulaisina.
Tadaa! Patikka pitkin Salthill Promenadea – joka yhdistää Galwayn keskustan sen merelliseen osaan Salthilliin – alkakoon.
Matkaa Salthilliin, Galwayn lahtea myötäilevää kävelyreittiä pitkin, kertyi kaksi kilometriä. Oikein mainio pikkupatikka upeissa maisemissa. Kävimme myös kastamassa varpaamme Atlantiin, eli talviturkki tuli MELKEIN heitettyä.
Horisontissa siinsivät tarunomaiset Aransaaret, jotka ovat kuuluja sekä upeista maisemistaan että Aran-villapaidoistaan. Entisinä aikoina paidasta tunnistettiin hukkuneet kalastajat; jokainen oli neulottu tätä tarkoitusta varten erilaiseksi.
Galwayssa sateestakin – jota riittää kaikkina vuodenaikoina – osataan ottaa ilo irti. Meilläkin olivat varjot ja sadeasut ahkerassa käytössä, mutta se antoi hommaan oman mausteensa. Eihän sitä voisi kerskua olleensa Irlannissa, jos ei olisi lainkaan kastunut.