Ei uskoisi, että koiraa kotimaassa työkseen ulkoiluttava tahtoisi hihnan päähän lomallakin, mutta niin siinä kävi, että peräti kolme hurttaa kiskoi meikäläistä Holboxin saarella. Samalla tuli tehdyksi päivän hyvä työ paikallisessa eläinsuojeluyhdistyksessä.
Tiesin etukäteen, että Holboxissa on vireä eläinsuojeluyhdistys El Refugio Holbox, jonka suojissa on niin hylättyjä kissoja ja koiria kuin loukkaantuneita pesukarhuja ja pelikaaneja. Kaveri lapsineen oli vieraillut suojassa alkuvuodesta, ja visiitti oli ollut koko perheelle antoisa elämys.
Sitä se oli meillekin. Kyyneleet tosin pyrkivät väkisin silmiin, koska vierailu oli myös surullinen. Valtaosa koirista oli ollut jonkun lemmikkejä, mutta koirien kasvaessa liian isoksi tai muuttuessa liian työläiksi, ne oli paiskattu pellolle oman onnensa varaan. Saisinpa tällaisen turjakkeen kerran kiinni, niin näyttäisin hänelle närhen munat tai jotain paljon pahempaa.
Onneksi maailmassa on myös hyviä ihmisiä, jotka tekevät kaikkensa löytöeläimiä auttaakseen. Iso hatunnosto holboxilaisille eläinsuojelijoille, kuin myös eläinsuojeluväelle kaikkialla maailmassa!
Kuumin lenkki ikinä
El Refugio Holbox pyörii pitkälti vapaaehtoisten voimin – ja myös turistit ovat enemmän kuin tervetulleita osallistumaan eläintyöhön. Elikoita voi tulla pelkästään paijaamaan ja pitämään hyvänä, mutta apua tarvitaan etenkin koirien ulkoiluttamisessa.
Me lähdimme lenkille Tiki Boyn, Olivan ja Candyn kanssa. Kaikki olivat iloisia veijareita, joskin kolmikkoa askarrutti, miksi halusimme jolkottaa pitkin poikin kylänraittia ja rantaa päivän kuumimmalla hetkellä. Silloinhan tulisi pötköttää varjossa.
Lenkki olikin ehdottomasti hikisin, jonka olen koskaan koiran kanssa tehnyt, mutta onneksi pääsimme pulahtamaan sen aikana mereen. Tiki Boykin polskutti, mutta Oliva ja Candy tyytyivät vain kastamaan tassunsa.
Ei hassumpi lenkkipolku, mutta turkasen kuuma.
Uuteen kotiin
Eron hetki oli haikea. Niin mieluusti olisimme pakanneet koirakolmikon matkalaukkuun ja tuoneet mukanamme Suomeen. Toisaalta olimme vakuuttuneita, että hurtat saisivat Holboxissa uuden kodin. Valtaosa eläinsuojan asukeista adoptoidaan ja vieläpä suhteellisen nopsasti.
Viimeisenä aamuna teimme suojaan uuden iskun. Veimme sinne pyyhkeemme ja muut ylimääräiset romppeemme, eläinten makuusijojen pehmikkeiksi. Liikuttavinta oli, että kaveri – kahden villikissan omistaja – pesi koko läjän edellisenä iltana puhtaaksi suolasta ja hiekasta, jotta elukoilla olisi mukavampaa…
Räpistelimme taas silmiämme ja huikkasimme hyvästit. Mitäköhän Tiki Boylle, Olivalle ja Candylle ja muille kavereille kuuluu tänään, kaksi kuukautta myöhemmin?
https://refugioholbox.wordpress.com/
Ihana tarina, onneksi eläimiä auttavia ihmisiä löytyy , ihmisiä joilla on ❤️ Paikallaan. Siellä niitä kodittomia eläimiä löytyy varmaan riittämiin. Lohduttavaa kuulla, että valtaosa löytää uuden kodin.
-Hannele
Joo, kyllä meitäkin kovasti lohdutti, kun kuultiin, että uusia koteja löytyy kovia kokeneille. Maailmassa on paljon pahaa, mutta paljon hyvääkin, ja oli mieltä lämmittävää nähdä, miten moni matkailija kävi eläinsuojassa auttamassa. Oma koirani Vertti kantaa ylpeänä sieltä tuotua huivia, jossa on eläinsuojan logo.