Emme menneet Madridiin ostoksille, mutta teimme niitä (meidän mittakaavassamme, joka oli aika pieni, minibudjetilla kun oltiin liikkeellä). Paras ostospaikka oli El Rastron kirpputori. Sieltä sai kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, hyvin halvalla.
En siis ryhdy tässä ylistämään Gran Vian ja Calle Monteran lukuisia puoteja (niitä on, joka lähtöön!) tai El Corte Inglesin tavarataloa, joissa himoshoppaajat (joihin mekin joskus, yleensä vain Amerikan outleteissä, lukeudumme) rymistävät, vaan keskityn pelkästään El Rastroon. Ja vaikka ostosrahaa olisi ollut mukana enemmänkin, luulen, että olisin siltikin shoppaillut vain Rastrossa, koska valikoima oli valtava ja hinnat niin huokeat.
Toki halvalla olisi voinut tehdä ostoksia lähes kaikkialla. Heinäkuu on alennusmyyyntikuukausi, kuten tammikuukin, ja silloin hinnat poljetaan todella alas. En kuitenkaan suosittele ostosmatkaa heinäkuun helteissä. Hiki on niin kova, että ajatuskin shoppailu-urakasta uuvuttaa.
El Rastron huono puoli on se, että se on auki ainoastaan sunnuntaisin ja silloinkin vain kolmeen asti. Siellä, kuten shoppaillessa aina, nopeat syövät hitaat, joten paikalle kannattaa ilmaantua heti aamulla. Tällöin tavaraa on eniten eikä ruuhka ole vielä pahimmillaan. Madridilaiset nousevat pyhäaamuna vasta myöhään ja särpivät sen jälkeen antaumuksella churroja ja cafe con lecheä, joten ryysis alkaa vasta keskipäivällä.
“Minähän en minnekään kirpputorille vanhaa haisevaa tavaraa ostamaan mene”, sanoo nyt joku, mutta minä sanon, että stop tykkänään. El Rastro on PALJON enemmän kuin kirpputori. Oikeastaan markkinat olisi osuvampi nimitys. Suurin osa tavarasta on uutta, joskin käytettyä kamaakin on tarjolla läjämäärin, omalla alueellaan.
Meillä matkaan tarttui lähinnä vaatteita. Ja yhdet kengät. Mutta ostaa olisi voinut vaikka huonekaluja, jos olisi halunnut ehdottomasti halunnut roudata mööpeleitä pitkin Madridin kuumia katuja ja lähettää rahtia koti-Suomeen.
Shoppailua säestää jos jonkin sortin musisointi. Katusoittajat ovat hyvin edustettuina ja osa heistä soittaa niin hyvin, että kansa panee tungoksessa tanssiksi. Shoppailun lomassa voi istahtaa kaffelle tai cañalle eli oluselle. Baareja ja kahviloita on ripi rinnan, joten ei huolta siitä, että jano pääsisi yllättämään.
Tai sitten voi vain taivastella maailman menoa. Niin madridilaiset itsekin tekevät. El Rastro on heille sunnuntairituaali. Ostokset eivät ole pääosassa, vaan Rastroon tullaan näyttäytymään ja vaihtamaan kuulumisia. Jos jotain päätyy siinä sivussa kassiin, hyvä niin, mutta ei mitenkään pakollista.
Me aloitimme päivän kuvauttamalla itsemme vanhanajan vetimissä.
Kaveri oli viuhkaa vailla.
Halutessaan saattoi myös patsastella. Pikku tippiä vastaan totta kai.
Me nautimme sumpit kahvilassa, jonka yhteydessä oli eläinlääkäriasema. Ensimmäinen kerta tällaisessa kombinaatiossa.
Kadulla kasattiin peltiorkesteria.
Hola amigos! Ryysis alkoi puolilta päivin.
Jalka jyskytti tämän pumpun tahtiin.
Second hand -puolella tavaraa oli röykkiöittäin. Ei muuta kuin penkomaan.
Miten olis mahtavat meikit?
Tai flamenco-hame?
Ihan oikeitakin kauppoja löytyi, kirppiksen liepeiltä, out let -hinnoilla.
Sitten tulikin jano. Ja nälkä. Ja mitä siitä seurasi? Jatkoimme matkaa San Miguelin kauppahalliin, jossa osa ostoksista päätyi voron kouriin. Myös se vanhanajan valokuva, joka otettiin päivän aluksi.
Kiitos kaikista Madridin vinkeistä! Ollaan syksyllä ensi kertaa menossa sinne ☺.
Mahtavaa matkaa! Syksyllä ja keväällä Madrid on parhaimmillaan. Tykkäätte varmasti.