El Gouna on yksi eriskummallisimmista matkakohteista, jossa olen koskaan vieraillut. Hurghadan pohjoispuolella sijaitseva autonominen kaupunkitasavalta on kuin toteen tullut kangastus: kaunista arkkitehtuuria, loisteliaita loma-asuntoja, syvänvihreitä laguuneita ja kaarisilloin koristettuja kanaaleja.
Me eksyimme El Gounaan suoraan Niililtä. Ylitimme aavikon bussilla ja majoittauduimme kohtuuhyvän hotellin (nimen olen jo unohtanut) vaatimattomimpaan huoneeseen, joka oli niin pieni, että hyvä kun mahduimme kapsekkeinemme sen sisuksiin. Meitä ei vaatimattomuus kuitenkaan haitannut, sillä olimme tulleet El Gounaan paahtamaan nahkaamme rannalla sekä sukeltamaan.
Sukeltajan taivas
Sukeltajalle El Gouna on huippupaikka, kuten kaikki Punaisen meren lomakeitaat. Pinnan alla on sellainen aarreaitta, ettei moista voi oikein etukäteen kuvitella. Kaloja ja muita meren asukkeja kaikissa mahdollisissa väreissä, korallipuutarhoita, jyrkkiä seinämiä ja kukkivia niittyjä sekä aavemaisia hylkyjä.
Hylkysukellus oli minulle aivan uusi juttu ja täytyy myöntää, että välillä pelotti niin, että sydän tuntui pyrkivän ulos kurkusta. Mitä jos jäisin kiikkiin jostakin kohtaa tai mitä jos en koskaan löytäisi hylyn sylistä takaisin ihmisten ilmoille? Mutta olihan se myös suurenmoista – juuri tällaisia kokemuksia varten olin aikoinani sukelluskortin hankkinut.
Vietimme uppeluksissa kolme päivää eli puolet ajastamme El Gounassa.
Sukelluslaivan kanneltakin käsin riitti nähtävää… Meren syvyyksissä toimivaa kameraa meillä ei valitettavasti ollut.
Oukki doukki, sanoo reissusta palaava (vai reissuun lähtevä?) sukeltaja.
Keinotekoinen, mutta kaunis
Loppuajan otimme aurinkoa (yhtenä päivänä tosin satoi) ja kuljeksimme pitkin kaupunkitasavallan hiekkaisia raitteja äimistellen rikkaiden egyptiläisten huviloita ja El Gounan keinotekoisuutta. Älkää ymmärtäkö tätä väärin: vaikka El Gouna on täysin tekemällä tehty, se on erittäin viehättävä lomakohde. Rauhallinen, hiljainen ja suurenmoisen kaunis. Tykkäsimme siitä kovasti.
Lisäksi söimme. El Gouna yllätti meidät mainioilla ravintoloillaan, joista mainittakoon Kiki´s (italialaista), Tandoor (intialaista) ja Chez Pascal (belgialaista). Jalla jalla –vatsataudista ei ollut pelkoa, sillä hygieniasta pidettiin ainakin näissä paikoissa hyvää huolta.
Tässä pidellään sadetta elgounalaiseen tyyliin.
Vain työ- tai kulkuluvalla
Vaan tunsimmeko olevamme Egyptissä? No, emme varsinaisesti, sillä muinaiset faaraot ja historian havina olivat turistikuplasta varsin kaukana. Kuplassa ei liioin ollut sijaa faaraoiden jälkeläisille, sillä paikalliset pääsevät El Gounaan vain työ- tai kulkuluvalla.
Kulkuluvan omaavia (= rikkaita egyptiläisiä) näimme lomamökkiensä terasseilla tai luksuspursiensa kansilla. Työluvan omaaviin (= köyhiin egyptiläisiin) taas törmäsimme hotelleissa, kaupoissa ja ravintoloissa. Aika erikoinen juttu tämäkin, vaikka olen aiemminkin käynyt paikoissa, joihin maan omat kansalaiset (ellei heillä ole pätäkkää) eivät ole tervetulleita.
