Ei ole jenkkilää voittanutta, mitä brunssiravintoloihin tulee. Ykkös- ja kakkossijaa ovat listallani pitäneet Miamin Biltmore Hotel ja Chicagon Signature Room ja nyt kolmanneksi kipusi San Franciscon Cliff House. Maisemallisesti se peittosi edelliset, sillä ruokaillessa silmä lepäsi joulukuun auringossa kylpevässä Tyynessä valtameressä. Siinä mielessä ihan paras brunssi ikinä, parhaassa seurassa (kiitos Elvis Stojko -elämysmatkalaiset!), yhdessä lempikaupungeistani.
Shampanjabrunssistaan kuulu, 1858 perustettu ja neljästi sen jälkeen uuteen uskoon rakennettu Cliff House, San Franciscon Oceanfrontilla, jäi viime reissulla kokematta, joten oli itsestään selvää, että sinne mentäisiin tällä kertaa. Etenkin kun selvisi, että brunssi maksoi vain 59 taalaa eli noin 50 euroa. Sitä paitsi Cliff House kuulosti juuri sopivalta paikalta viettää ensi kertaa Amerikassa olevan siskon synttäreitä, jotka tosin olivat jo toukokuussa, mutta pyöreitä vuosia sopii juhlistaa useammankin kerran.
Pöydän varaaminen oli siinä mielessä Suomesta käsin mutkikasta, että se onnistui vain puhelimitse. Sähköpostivarauksia ei brunssille jostain syystä vastaanoteta. Tämä tarkoitti siis kallista ulkomaanpuhelua 10 tunnin aikaero huomioiden. Mutta kaveri hoiti asian kiltisti, kuten hänen tapanaan on. Lupasimme tarjota hänelle drinkin, mutta taisi jäädä tarjoamatta, etenkin kun shampanjabrunssi Cliff Housessa meinasi – suureksi iloksemme – sitä, että lasi täyttyi piripintaan asti koko ajan.
Matkaa Oceanfrontille San Franin keskustasta on julkisilla tunnin verran. Jos hyvin käy, muni bus (2,75 taalaa) vie lähes ravintolan ovelle. Meidän kuskimme päätti kuitenkin kääntää nokan kohti kaupunkia jo ennen päätepysäkkiä, joten jouduimme kävelemään jonkin matkaa, mutta sää oli upea ja maisemat mahtavat, joten mikäs oli tarpoessa.
Urbaani miljoonakaupunki katosi ja tilalle tuli Richmondin vauras ja vehreä nukkumalähiö. Haistoimme ja melkein maistoimme meren. Ja siinähän se sitten oli: huikaisevan, häikäisevän ja hämmentävän kaunis Tyyni valtameri jalkojemme juuressa. Ja korkealla kalliotörmällä legendaarinen Cliff House säteilevässä auringonpaisteessa. Teki mieli itkeä ihastuksesta.
Unelmieni Kalifornia! “Siis tajuutko, tästä mä oon vaahdonnut, mutta tää täytyy kokea itse. Kalifornian valo, meri ja maisemat”, länkytin siskolle. Hänelle tuli kuulemma mieleen Kapkaupunki, jossa oli ollut maaliskuussa. “Jotain samaa tässä avaruudessa ja mereen syöksevissä jyrkänteissä on”, hän henkäili.
Joten kyllä, sydän jäi San Franciscoon toistamiseen. Sinne on ehdottomasti palattava kolmannenkin kerran. Ja Cliff House – senkin kokisin ja näkisin ilolla uudestaan.
By the way, Cliff House tarjoaa muutakin sunnuntaibrunssia. Yläkerrassa on sekä bistro että fine dining – ravintola, ja bistron puolella voi mainiosti piipahtaa vaikka ulkoilutamineissa. Brunssille pukeudutaan hieman juhlavammin, mutta periaatteessa siisti arkiasu riittää.
https://cliffhouse.com
PS. Olisi kiva kuulla, missä päin maailmaa juuri sinä olet syönyt elämäsi parasta brunssia? Itselleni ruokaelämykset ovat olennainen osa matkaa, joskus jopa tärkein syy lähteä johonkin kohteeseen.
Ha ha.. paras brunssi jonka olen syönyt ei ole niin kauhean kaukana Cliff Housesta, nimittäin San Josen Hayes Mansionissa. Mieheni yllätti minut kerran äitienpäivänä. Cliff Housessa olen käynyt mutta en brunssilla. Pitäisi varmaan kokea sekin. Cliff House on kyllä sen verran suosikkimme, että meillä on jopa sen kuva seinällä. Ja Sutro Bathsin alueen lenkkipolut ovat tuttuja. Asumme siis täällä lähistöllä. Kiva, että teillä oli onnistunut brunssi. Sain tästä inspiksen lähteä sinne itsekin jonain sunnuntaina.
Voi sua onnellista, kun saat asustaa Kalifornian auringossa! Täällä Helsingissä sataa lorottaa jo ties kuinka monennetta päivää rännänsekaista vettä ja ikävä san Franciscoon on just nyt suuri. Huokaus. Mutta onpahan ainakin jotain, mitä kaiholla muistella. Ja tosiaan käy ihmeessä kokeilemassa Cliff Housen brunssia – et taatusti pety. Minä puolestani merkkaan omalle listalleni San Josen ja Hayes Mansionin. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka löytäisi itsensä jonain päivänä sieltä. Haaveissa on joka tapauksessa palata Kaliforniaan lähivuosina.
En tiedä kumpi kuulostaa (=näyttää) ihanammalta, brunssi vai maisemat. Haluan kokea molemmat!
Martina, suosittelen lämpimästi!!! Ensin voi kasvattaa ruokahaluaan pienellä maisemarundilla, sitten syödä itsensä ihanasta ähkyyn ja lopuksi keventää oloaan uudella kävelykierroksella. Ihan ensiksi pitää tietysti saada siirrettyä luunsa San Franciscoon, mutta sehän ei karkaa minnekään, vaikkei ihan heti onnaisi.
Cliff House on jäänyt välistä vaikka San Franissa on tullut käytyä jo kolmesti.
Ehkä seuraavalla kerralla pitää korjata tämä vääryys…
Riittikö brunssipöydässä evästä myös vegemakuun?
Vaikka en varsinaisesti vege olekaan niin en kovastikaan lihasta perusta, merenelävistä (kaloja lukuunottamatta) vielä vähemmän.
Kiitos kommentistasi, Katja! Ja tosiaankin, seuraavalla San Franin matkalla sitten Cliff Houseen. Vegelle brunssi on kyllä haastava – vain ihan jokunen pelkkä kasvisvaihtoehto. Eli tässä mielessä tietysti iso miinus. Pääasiassa mereneläviä, enemmän äyriäisiä kuin kalaa, joskin lohtakin monessa muodossa ja kylmäsavulohi parasta koskaan maistamaani. Eli melkeinpä suosittelisin ruokailemaan joko bistron tai fine dining -ravintolan puolella, joiden listoilta varmaankin löytyy enemmän vaihtoehtoja jokaiseen makuun. Ja voihan Cliff Houseen tulla vain drinkille tai kahville – tai pelkästään maisemien takia. Joka tapauksessa kannattaa tulla, koska näkymät ovat upeat.
Viime kesänä käytiin miehen kanssa San Franciscossa (ja kierreltiin muuallakin Kaliforniassa) mutta Cliff House jäi meiltä väliin. Myönnän, etten ole siitä koskaan kuullutkaan 🙂 Brunssin suhteen luulen, että se olisi meille pettymys, koska emme merenelävistä niin välitä, mutta drinkki-/tai kahvipaikkana se voisi olla kiva kokemus. San Franista tykkäsin ja uudestaan sinne pitää joskus päästä.
Käykäähän seuraavalla San Franin reissulla ainakin kävelylenkillä Cliff Housen maisemissa. Patikoida voi lyhyen tai pitkän kaavan mukaan tai vain istuksia ja nautiskella merestä. Brunssin sijasta voi syödä a la carte -listalta Cliff Housen muissa ravintoloissa. Rafloja on siis kolme: brunssipaikka sunnuntaisin, rentohenkinen nosto ja fiinimpi fine dining. Jokaiselle jotakin. Ja tosiaan, brunssi koostuu pitkälti seafoodista, joten jos ei tykkää ravuista ja muista merenherkuista, kannattaa valita jokin muu vaihtoehto.