Viimeinen lomapäivä on usein ongelmallinen, koska hotellihuone täytyy luovuttaa viimeistään kello 12 ja lento lähtee vasta myöhään illalla. Ilman selkeää suunnitelmaa päivästä tulee haahuiluntäyteinen pannukakku, jonka kohokohta on lähtö lentokentälle. Lissabonin reissulla ratkaisimme probleeman matkustamalla koko päiväksi Cascaisiin.
Aloitimme viimeisen päivän hyvällä aamiaisella kaikessa rauhassa lähikuppilassa. Sen jälkeen suuntasimme lähimmälle ostarille tekemään vihonviimeiset ostokset; pitihän nyt vielä pari paitaa saada ja jokunen viinipullo, seitsemän euron viinitonkasta puhumattakaan. Sitten kassit painaen pakkaamaan.
Ehdimme valmiiksi juuri kello lyödessä yhtätoista, jolloin huone piti luovuttaa Vip Executive Zurique – hotellissa (ihan kelpo majapaikka muuten, joskin vähän turhan kaukana keskustasta). Jätimme matka-askimme hotellin matkatavarahuoneeseen ja hyppäsimme metroon rantakamat repussa, Päästyämme Cais do Sodren rautatieasemalle nousimme junaan, määränpäänä 40 minuutin matkan päässä oleva Cascais.
Tyypillinen turistirysä
Alkumatka taittui seisten, koska juna oli täpötäynnä. Moni muukin oli matkalla viettämään helteistä sunnuntaipäivää meren rannalle, joko Estoriliin tai Cascaisiin. Muitakin viehättävän oloisia rantakaupunkeja vilahteli ohi, joten junasta olisi voinut pompata pois millä pysäkillä hyvänsä.
En oikein tiennyt, mitä odotin Cascaisilta. Sen vanhanajan tyyliä ja menneen maailman lumoa sekä hienoja rantoja oli minulle kovasti kehuttu, mutta kukaan ei ollut tullut kertoneeksi, että kaikesta hurmaavuudestaan huolimatta Cascais on aika tyypillinen turistirysä, joka olisi oikeastaan voinut olla missä päin maailmaa hyvänsä. Kaunista kyllä oli, mutta niin on monessa muussakin paikassa.
Grilli kuumana
Parasta koko reissussa oli mahtava pop up –ravintola, jonka grilli sihisi kuumana, ja jossa herkuteltiin pitkien pöytien ääressä taatusti tuoreilla merenelävillä erittäin edulliseen hintaan. Ravintola oli pystytetty paikallisen karnevaalin takia ja osuimme paikalle viime tingassa, koska maanantaina se jo purettiin.
Raukeina rannalla
Myöhäisen ja ihanan piiitkän lounaan jälkeen hipsimme raukeina rannalle ja pulahdimme Atlantin aaltoihin. Sitten pienet nokkaunet ja seuraavaksi rannan suihkuun, jonka jälkeen vaihdoimme vaatteet yleisessä vessassa. Siellä sujuivat myös ihon rasvaus sekä muut pakolliset toimenpiteet ollaksemme jälleen ihmisen näköisiä ja kehdataksemme hypätä Lissaboniin vievään junaan.
Kävelymatka Estoriliin sinne vievää rantapromenadia jäi haaveeksi, koska mahat painoivat liikaa eikä aikakaan antanut sille periksi. Reipas lenkki ei tosin olisi vienyt kuin parikymmentä minuuttia, mutta reippaus oli meistä runsaiden syöminkien jälkeen kaukana. Vasta jälkikäteen oivalsin, että matkan olisi voinut taittaa myös vuokrapyörällä, ja polkeminen olisi kenties luonnistunut myös massut täysinä.
Kohti kotia
Seuraava vaatteiden vaihto oli hotellimme vessassa, jossa sonnustauduimme vähän järeämpiin matka-asuihin. Olihan määränpäänä nyt Suomi-Finlandia, jossa mittari tuskin näyttäisi elokuun viimeisen päivän aamutunteina +30 astetta, kuten Cascaisissa ja Lissabonissa.
Lentoasemalle saavuimme hyvissä ajoin ja hyvillä mielin. Viimeinen lomapäivä oli oikein onnistunut. Vain huoneen luovuttamisen kanssa tuli vähän kiire, muuten tahti oli leppoisa ja päivä antoisa.
Lissabonia tuli jo kentällä ikävä, mutta sehän tietää sitä, että sinne on palattava takaisin. Cascais sen sijaan jäänee kertaluontoiseksi tuttavuudeksi.
Ihan kaikki talot eivät olleet äveriään väen suosimassa Cascaisissakaan edustuskunnossa.
Niin Lissabonin kuin Cascaisin taloja koristavat ihanat azuelot, keramiikkalaatat, joista vanhimmat ovat 1500-luvulta. Kuvan laatta lienee uusiotuotantoa, mutta kaunis on sekin.