Kyllä ja ei. Cancun on ehdottomasti paras paikka aloittaa loma Meksikon Riviera Mayalla (johtuen siitä, että sinne pääsee Suomesta suoralla Finnmatkojen lennolla). Cancun itsessään on minusta aika kamala, Meksikon Las Vegas, jonka hotellialueella kaikki – paitsi meri – on keinotekoista.
Siinäs kuulitte, mutta tämä on vain minun mielipiteeni. Jokuhan (= varsin monet ottaen huomioon, että Cancun on todellinen turistirysä) voi hotelliviidakosta ja bilemeinngistä kovasti tykätä. Joku tykkää myös siitä, ettei reissussa tarvitse nähdä lainkaan kohdemaata, vaan pelkästään blingiä, blangia ja ison rahan aikaansaannoksia.
Joku saa kicksejä siitäkin, että mekkala on kova, tequila halpaa ja säpinä shitä-itsheänsä. Ja joillekin riittää se, että saa asua hienossa hotellissa, lötköttää valkoisella hiekalla ja käristää nahkansa grillirapeaksi.
Cancunin rantaviiva on kohtalaisen kapea, joten omaa rauhaa ei ole useinkaan tarjolla.
Suurin osa rannasta on hotellien käytössä. Julkisia osiakin on, mutta harvassa.
Rantaa vartioivat hotellit ovat kuin ruotsinlaivoja, myös sisäpuolelta.
Cancun on tätä kaikkea ja enemmänkin. Etenkin shoppailijat rakastavat sitä, koska siellä on järjetön määrä ostoskeskuksia, myös zona hotelerian eli hotellialueen ulkopuolella. Downtowniin, joka on todellista Cancunia, eivät kaikki kuitenkaan uskaltaudu. Siellä on likaista ja rähjäistä ja paikoin vaarallistakin.
Vaarallista on myös zona hotelerialla, joka on amerikkalaisten yliopistojen spring breakin aikana huumekauppiaiden mellastuskenttä. Paikallisen poliisin mukaan kamaa myydään ihan avoimesti jopa rannalla, ja joka vuosi jokunen nuori heittää huumepäissään henkensä.
Kaunein ja korskein Cancunin ostoskeskuksista on La Isla. Sen katon alta löytyvät kaikki luksusliikkeet. Siellä majailevat myös aggressiiviset retkimyyjät, jotka suuttuvat tulisesti, jos eivät saa trippejään kaupaksi.
Tutut ja turvalliset jenkkiraflat palvelevat myös La Islassa.
Vähän kuin Venetsiassa, paitsi että ollaan Cancunissa. Kanaalien kaupunki sekin.
Kampaajani tiesi myös kertoa viime talvena suomalaiselle neitoselle tapahtuneesta hirmuteosta. Nainen oli palannut yöjalasta taksilla (tai vehkeellä, jota taksiksi luuli) ja kuski oli vienyt hänet kolmen miehen raiskattavaksi. Tämän jälkeen tyttö oli paiskattu henkitoreissaan ojaan, josta hän onneksi onnistui kömpimään omin avuin takaisin hotellillensa. Rikosilmoitus ei johtanut mihinkään, mutta tulipa tehtyä.
Cancunissa turistia vaanivat myös krokotiilit, siis aivan oikeasti. Niistä varoitetaan pitkin poikin zona hoteleriaa, sillä toinen puoli hotelliviidakosta on rämettä, jonka siimeksessä pedot polskivat. Väkisinkin kävi mielessä, että kuinkahan moni kännikala kupsahtaa louskuleukojen kitaan “kylän raitilla” harhaillessaan.
Hups, kannattaa katsoa, minne astuu.
Mutta miksikö vertasin Cancunia Vegasiin? Koska siellä on ainainen showtime, ja showt ovat kuulemma vielä mahtipontisempia kuin Vegasissa. Onneaan pääsee koettamaan myös pelipöytien ääressä.
Ja koska Cancunin zona hotelerialla mikään ei ole aitoa. Todellinen Meksiko on ihan jossain muualla.
Kelpaa Cancunin aalloissakin – jotka ovat usein isoja – polskutella. Parhaat julkiset rannat ovat zona hotelerian loppupäässä, jonne on alkupäästä matkaa parikymmentä kilometriä. Nämä kuvat ovat alueen keskivaiheilta.
Älkää nyt silti peljästykö, mutta jatkakaa ihmeessä matkaa Cancunista eteenpäin. Muutaman kymmenen kilometrin päässä on aivan toinen maailma, esimerkiksi Puerto Morelosin pikkuinen kalastajakylä, ja hieman pitemmän ajomatkan päässä Tulumin järisyttävän upeat rannat. Väliin mahtuu Playa del Carmen, joka sekin saattaa käydä matkailijan hermoille, mutta isosta kaupungista löytyy myös rauhallisia kolkkia.
Ja kyllä Cancunissakin pari päivää kestää, ainakin, jos majoitutte Villa du Golfiin, kuten me teimme (lue aiempi postaus Ihanin majapaikka ikinä).