niceMATKAAJA

Berliinistä on hyvä aloittaa, koska kävin siellä viimeksi, syyskuun lopussa, ensimmäistä kertaa elämässäni. Tykkäsin. Kovasti. Ja menisin mielellään uudestaan.

Parhaiten kaupunkia kuvaa saksan kielen sana Kraftwerk. Eihän Berliini varsinaisesti mikään voimala ole, mutta meikäläisen sanastossa kraftwerkillä on laajempi merkitys. Se tarkoittaa metalliromua, ränsistyneitä tehdashalleja, graffitia ja krouvia menoa. Kaunis Berliini ei ole, mutta sitäkin mielenkiintoisempi ja moniulotteisempi.

Fly high

Upeimman kuvan kaupungista saa yläilmoista. Suosittelen lämpimästi nousua Berlin Hi-Flyer –pallolla 150 metrin korkeuteen. Tuulisella säällä meno on hieman vaappuvaista, ja korkean paikan kammosta kärsivä matkatoveri näyttää hetken kelmeältä, mutta kun hän kohdistaa katseensa loittonevasta maanpinnasta horisonttiin, henki alkaa kulkea rauhallisemmin.

Jalkojen alle aukeaa koko Berliini: kirkkojen ajan patinoimat kupolit ja itäsaksalaisen rakennustaiteen kyseenalaiset riemuvoitot sulassa sovussa. Katseen vangitsee 365 metriä korkea televisiotorni, entisen DDR:n symboli. Myös sen ikkunoista avautuu huima panoraama, jos haluaa katsella maisemia vakaammalta perustalta käsin.

Nähtävyydet voi kuitata niin ikään bussin ikkunasta. Linjat 100 ja 200 kiertävät suurimman osan kaupungin kuuluisimmista kohteista, ja kyydistä voi hypätä pois aina, kun huvittaa. Lisäksi fillarilla pääsee mukavasti eteenpäin – Berliinissä on yli 1000 kilometriä pyöräteitä.

Nouse palloon: Checkpoint Charlie (www.air-service-berlin.de)

Hinta: aikuiset 19 €, lapset 3-13 € iästä riippuen

Shopping

Tarkoituksenani ei ollut sortua shoppailemaan, mutta kuinkas kävikään… Kolme neuletta (maksat vain kahdesta), pipo (ensiostos ihan hyvän mielen takia), korvakorut (kraftwerkia), kengät (samanlaisia ei löydä Suomesta), seinäkalenteri ensi vuodelle (kallis, mutta niin kaunis), aamutakki (no joo, mutta ihan takuulla tarvitsin uuden) ja sateenvarjo (en ois ostanut, mutta kun unohtui kotiin) tarttuivat kuin itsestään mukaan. Olivat mukamas niin halpoja, ja olivat sitä oikeastikin: Berliinin hintataso on kukkarolle varsin suopea. Ai niin, unohdin kosmetiikan, jota kahmin Kiko´sista, halvan kosmetiikan huippuliikkeestä.

Suurimman osan ostoksista tein Alexan kauppakeskuksessa Alexanderplatzin liepeillä. Siellä pysyi sateella kuivana toisin kuin Kurfürstendammilla, suositulla ostoskadulla, joka tunnettiin aiemmin Länsi-Berliinin valtaväylänä ja kapitalismin kehtona. Ku´dammin varrelta löytyvät kansainväliset kauppaketjut, hienot tavaratalot ja kalliit putiikit. Minä tyydyin ikkunaostoksiin, johtuen luultavasti siitä, että luottokortti oli tapissa.

Makuelämyksiä

Thaimaalaista, japanilaista, kiinalaista, libanonilaista, marokkolaista, korealaista, intialaista, meksikolaista, italialaista, turkkilaista ja niin edelleen. Berliinissä ovat kaikki keittiöt (paitsi ehkä suomalainen?) edustettuina, joten siitä vain valitsemaan. Kiinnostavimmat ravintola-alueet löytyvät Kreuzburgista ja Prenzlauer Bergistä.

Itse pelasin ensimmäisenä iltana varman päälle, ja kokeilin kaverin suosituksesta Mirchi-nimistä (Oranienstrasse 202/204) singaporelaista ruokaa tarjoavaa suurravintolaa. Väenpaljoudesta ja Orient-kitschistä huolimatta valinta osoittautui erinomaiseksi. Aivan ihanaa ruokaa! Alkupalat, pääruoka ja kaksi pientä karahvillista viiniä maksoivat 54 euroa kahdelta hengeltä. Seuraavana iltana viehättävässä vietnamilaisravintolassa, White Rollissa (jossakin päin Prenzlauer Bergiä) oli yhtä hyvää ja vielä halvempaa: sama satsi (ehkä vähän vähemmällä viinillä) neljäkymppiä.

Mustafan kebabit (Mehringdamm 32) jäivät ikävä kyllä nauttimatta, vaikka itse Sauli Kemppainen suositti niitä aamutelevisiossa. Ovat kuulemma parasta Berliiniä. Varmasti näin, sillä kuulimme, että kioskille kiemursi joka päivä piiitkä jono, koska kaikki muutkin olivat kuulleet, että Mustafa on ihan must.

Toista paikallisherkkua, currywurstia, sen sijaan tuli kokeiltua. Kerta riittää, kiitos vain.

Ultimate urban bathing

Keskellä ei mitään ja kuitenkin Berliinin sydämessä sijaitsevaa Liquidrom-kylpykeidasta ei voi oikein suomeksi kuvata. A temple of relaxation = höyryävän kuumaa vettä valtavassa altaassa betoniholvien suojassa – ihanaa, ainakin minusta.

Vedessä lillutaan lötköpötköön (tai omaan kultaan) kietoutuneena. Holvistoa halkovat värivalot kuin parhaassa Ekku Peltomäki –showssa ikään, ja korvia hivelee hypnoottinen musiikki. Musiikkia voi kuunnella myös veden alla, umpisukkeluksissa, ja se on kuulkaas ihan omanlaisensa elämys.

Altaasta siirrytään baariin, jossa pötkötellään rantatuoleissa trooppisessa lämmössä. Osa jengistä siemailee juomia uima-asusillaan, osa kylpyviittaan kietoutuneena ja osa munasillaan. Aivan oikein, naturistien luvatussa maassa Saksassa kaikki on sallittua.

Nakupellejä vilistää myös saunaosastolla. Suomalaiseen saunaan saa mennä pyyhe päällä, mutta höyrysaunassa ja Himalajan suolasaunassa on kehdattava olla kelteisillään. Naiset ja miehet sikin sokin. Apua!

Ehdin juuri tuumata, että tässä olisi amerikkalaisilla sulattelemista, kun pulahtaessani ulkoterassilla olevaan paljuun käteni hipaisee paljasta pyllyä, joka kuuluu ehdalle yhdysvaltalaiselle. Nuorimies on rennosta menosta haltioissaan – kotona riittää kertomista. Olen samaa mieltä, mutta en ole ihan varma, onko minusta kivaa kökkiä alastoman amerikkalaisen vieressä – paljussa on varsin tiivis tunnelma.

Kylpylä on auki klo 10-24 asti ja pe-la  10-01. Kätevimmin perille pääsee S-Bahnilla (S1, S2; Anhalter Bahnhof station). Kylpeminen maksaa 19,50 €/2 h.

www.liquidrom-berlin.de

Huoletonna Potsdamissa

Jos Berliini alkaa tuntua liian hälyisältä, on syytä suunnata 30 kilometrin päähän Potsdamiin. Siellä on ihan erilainen meininki. Maalauksellinen pikkukaupunki on kuuluisa linnoistaan. Ihastelluin niistä on Fredrik II Suuren kesäasunto, Sanssouci. Nimi tarkoittaa vapaasti käännettynä vailla huolenhäivää. Huoletonta 1700-luvulla hallinneen Preussin valtiaan elo tuskin oli, mutta sopihan siitä haaveilla.

Omaa kulkuani Sanssoucin puistoalueella eivät huolet varjosta. Olenhan juuri ostanut Potsdamin rautatieaseman laukkuliikkeen sunnuntai-alesta uuden kassin. Jos totta puhutaan, tämä on ehkä parasta koko reissussa, mutta toki myös Sanssoucin komea rokokoolinna on näkemisen arvoinen. Harmittaa, etten pääse sukeltamaan sen sisuksiin, mutta aikatauluni ei anna periksi odottaa opastetun kiertokäynnin alkamista. Omin päin linnan sisälle ei pääse.

Onneksi puutarhassakin tapahtuu. Kimaltavaan sariin verhoutunut kaunis nainen pussailee vähintään yhtä näyttävästi pukeutuneen uroon kanssa. Ensin luulen, että kyseessä on intialainen hääpari, mutta sitten äkkään kamerat: tässä kuvataan Bollywood-leffaa.

Tämä ei ole mitenkään epätavallista, sillä Potsdam tunnetaan myös elokuvakaupunkina, josta löytyy maailman vanhin suurelokuvastudio, Filmstudio Babelsberg.  Siellä on kuvattu legendaarisia filkkoja, kuten Marlene Dietrichin tähdittämä Sininen enkeli. Uudemmista elokuvista tunnetuimpia lienevät Hollywood-pläjäykset V niin kuin verikosto ja Vaarallinen tehtävä.

Potsdamiin pääsee paikallisjunalla Berliinistä esimerkiksi Hauptbahnhofilta. Matkaan tarvitaan ABC-lippu.