Etkös sä ole käynyt siellä Azoreilla? Millainen paikka se on, kaveri kysyi minulta. Upea, erilainen, ihana – ja aivan uskomattoman vihreä, hehkutin. Lähtisin mielellään uudestaan ja suosittelen lämpimästi.
Alla useampia syitä, miksi Atlantin valtamerellä sijaitsevalle, Portugalille kuuluvalle saariryhmälle kannattaa ehdottomasti matkustaa.
1.Kukkaloisto
En tunne juuri muita kukkia kuin ruusun ja päivänkakkaran, joten en osaa kertoa, mitä kaikkia kukkia Azoreilla kukkii, mutta en liioittele, kun väitän, että matkailijasta tuntuu kuin hän olisi saapunut valtavaan kasvitieteelliseen puutarhaan. No joo, tunnistinhan minä krassit, jotka leimuavat Säo Miguelin -saarella – joka on suurin Azorien saariryhmään kuuluvista saarista, ja jossa enemmistö matkailijoista lomansa viettää – oranssinkeltaisena merenä. Liljat ja atsaleat – toinen ja kolmas tärppi! – puolestaan taipuivat tuulessa punaisina pensaina, ja hortensiat – nekin minulle tuttuja kotimaisesta kukkakaupasta – hohkasivat sinisinä metsinä. Azorien kukkivassa puutarhassa kaikkea on paljon, runsaasti tai valtavasti.
Ihanimmillaan kasvillisuus on alkukesästä; silloin Azorit puhkeavat kirjaimellisesti kukkaan. Keväämmällä vasta vihertää, ja syksyllä kukkaloisto lakastuu. Kesä on muutenkin paras aika matkustaa Azoreille, koska silloin on vähiten vetistä, joskin kesäkuukausinakin kannattaa varautua siihen, että sateenvarjolle on käyttöä. Azoreilla nimittäin sataa melkein joka viikko. Kesällä kyse on vain virkistävistä kuuroista, mutta talvikuukausina ropisee rankemmin, huonolla tuurilla aamusta iltaan, koko lomaviikon ajan.
Itse lomailin Azoreilla touko- ja kesäkuun vaihteessa. Parina päivänä satoi, mutta muuten oli aurinkoista. Yhden päivän vietimme rannalla, Ribeira Granden –pikkukaupungissa, jossa on tummia laavahiekkarantoja. Biitsillä tarkeni erinomaisesti, mutta merivesi oli vain +16-asteista = hyytävää. Lomakaupungin Ponta Delgadan merivesialtaat jäivät tästä syystä testaamatta.
2.Vihreät kukkulat
Jos Azoreilla häikäisee kukkaloisto, siellä häikäisee myös vuorten ja kukkuloiden vihreys. Se on ihan omaa luokkaansa. Sieltä täältä erottuu ruskeankirjavia pilkkuja, lehmiä, joita Azoreilla laiduntaa todella paljon. Maiseman kruunaavat mylvivä meri sekä tyyninä päilyvät kraaterijärvet. Nekin ovat syvänvihreitä. Taivaallista, huokaa luontoelämyksiä hakemaan tullut turisti, minä ainakin.
3.Patikkapolut
Azoreilla ei levätä, vaan kävellään, ja patikoijille tarkoitettu polkuverkosto on huippuluokkaa. Lyhimmät reitit ovat muutaman kilometrin mittaisia ja pisimmät yli 15 kilometriä. Sinällään samantekevää, minkä reitin valitsee, koska näkymät ovat joka polulla henkeäsalpaavat. Kauneimmat reitit kulkevat korkealla meren pinnan yläpuolella jokivarsilla ja järvien reunamilla. Vaatimustasoltaan polut vaihtelevat helpoista hankalakulkuisiin.
Meikäläinen päätyi Cumeeiras-vaellukselle, joka merkitsi 12 kilometrin verran nousuja ja laskuja kertakaikkisen upeissa maisemissa. Kävely tuntui lihaksissa seuraavana päivänä, mutta muistelen sitä yhä haltioituneena. En ole ennen enkä jälkeen sen pannut jalkaa jalan eteen yhtä huikeassa maastossa.
Vinkki: pakkaa matkaan mukaan hyvät lenkkarit ja rakkorasvaa ja jätä korkkarit kotiin. Azoreilla ei hienostella, vaan kuntoillaan.
4.Ratsastusreitit
Toinen mahtava kokemus oli ratsastusretki – jälleen, sori, että toistan itseäni – järkyttävän kauniissa maisemissa. Matkaan lähdettiin Livramenton kylästä Quinta de Terca – ratsastustilalta (www.quintadaterca.com). Viimeksi kymmenen vuotta sitten hevosen selkään kavunnutta ratsastajaa – minua – jännitti; pysyisinkö satulassa vai kumahtaisinko kallo kolisten maahan.
Satulassa pysyttiin, mutta vaihteleva maasto jyrkkine nousuineen ja laskuineen koetteli istumalihaksia ja polvia, ja sai verenpaineen välillä nousemaan. Hikikin tuli, vaikka ilma oli pilvinen, sillä Livramentossa on mikroilmasto, joka tarkoittaa, että keli on aina kuumankostea.
Mutta hauskaa oli ja kamalan kiinnostavaa. Hevosen selästä käsin pääsi kurkistelemaan aitojen yli ja tirkistelemään paikallisväen arkea ja elämää.
5.Valasjahti
Yksi reissun kohokohdista oli valasjahti, jonne lähdettiin Ponta Delgadan huvivenesatamasta sadesäässä järeällä kumiveneellä. Aina onni ei ole myötäinen, vaan reissusta palataan tyhjin käsin, mutta meillä oli tuuria matkassa.
Törmäys valaan kanssa oli uskomaton juttu. Jättiläinen kohosi vedestä kuin kerrostalo, valtavana, harmaana ja äänettömänä. Minulta oli päästä itku. Tästä olin unelmoinut, ja ta-daa, siinä se oli! En ollut uskoa silmiäni, kun aalloista nousi toinen ja kolmas – ja sitten neljäs, viides ja kuudeskin. Lopulta keikuimme Atlantilla valaiden ympäröimänä ja niiden vanavedessä tanssivat delfiinit. Onnen päivä, joka ei unohdu.
Ilmaiseksi valasjahtiin ei luonnollisestikaan pääse, vaan huvi maksaa noin 50 euroa. Jos valaita ei näy, rahat saa takaisin tai pääsee uudelle retkelle (ainakin vuonna 2008 oli näin reilu meininki).
6.Ponta Delgada
Tykkäsin myös Ponta Delgadan -kaupungista. Asukkeja siellä on noin 65 000 ja turistit siihen päälle, mutta kovin ruuhkaista kaduilla ei koskaan ole. Kaupunki on kaunis ja siisti, ja sieltä löytyy hyviä ruokapaikkoja (kulinaristille yksi loman tärkeimmistä jutuista!). Ja kun keskellä Atlanttia ollaan, kannattaa tietysti maistella kalaa. Sitä on tarjolla sekä kansankuppiloissa hieman vaatimattomammin valmistettuna kuin fiinimmissä ravintoloissa gourmet-annoksina.
Largo da Matrizissa söin elämäni parasta miekkakalaa suussa sulavan risoton kanssa. Annos oli niin hyvä, että se oli pakko syödä toistamiseen, viimeisenä lomailtana.
Mikään shoppailijan paratiisi Ponta Delgada ei ole, mutta kyllä sieltäkin kaikki tarvittava löytyy. Minä tosin jätin ostokset väliin ja tuhlasin lomarahani tekemiseen ja näkemiseen sekä syömiseen ja juomiseen. Pakko mainostaa vielä portugalilaisia viinejä: ne ovat väriin ja hintaan katsomatta loistavia! Samaa mieltä oli matkassa mukana ollut viiniasiantuntija, joten maistelkaa ihmeessä.
Azorit vai Madeira?
Tätäkin on minulta kysytty, ja tähän on vaikea vastata. Molemmat ovat kukkivia puutarhoja sekä loistavia lomakohteita, mutta jos nyt jompikumpi pitää valita, valitsen Azorit. Pääasiassa sen takia, että olen käynyt Madeiralla jo kahdesti (ja tykännyt molemmilla kerroilla kovasti), mutta Azoreilla vasta kerran.
Koska Säo Miguelin saari on nähty, suuntaisin mielelläni jollekin toiselle Azorien yhdeksästä saaresta. Tämän pitäisi onnistua jouhevasti, sillä saarten välillä sukkuloi paikallinen lentoyhtiö Sata (www.sata.pt). Vain Santa Marian saarelle on mentävä lautalla.
