Santorinin kaltaisessa turistirysässä on vaikea löytää kolkkaa, joka ei pursuaisi matkailijoista. Ammoudi Bay, pikkiriikkinen sataman pahanen, aivan Oian kaupungin alapuolella, on tällainen harvinaisuus. Se on myös superhieno paikka ihastella saaren kuulua auringonlaskua – merenpinnan tasolta – samalla illallista syöden.
Ammoudi Bay oli minullekin, jo kahdesti Santorinilla käyneelle, aivan uusi tuttavuus. Luin siitä brittiläisestä matkablogista ja tuumasin, että kolmatta kertaa en lähtisi kotiin näkemättä sitä. Se kuulosti myös erinomaiselta päätöskohteelta Imerovigli-Oia-patikalle. Eihän matkaa Oiasta sinne olisi kuin 214 porrasta ja vieläpä alamäkeen. Takaisin nousisimme aaseilla.
Näin sen piti mennä, mutta menikin toisin. Missasimme portaat ja siinä vaiheessa, kun aloimme kysellä reittiä Ammoudi Bayhin, olimme jo sen verran kaukana, että meidät neuvottiin ajotielle. Niinpä kuljimme Ammoudiin pitkän kaavan kautta, arviolta parin kilsan pituisen rundin, jonka varrella usko siihen, että pääsisimme koskaan perille, lopahti moneen kertaan. Jalat painoivat, koska takana oli jo 12 kilometrin kävely, ja hikikin kihosi viilentävästä Meltemi-tuulesta huolimatta pintaan.
Väsytti ja janotti. Vain ajatus siitä, että hyppäisimme kohta Ahdin kitaan, siivitti askelia eteenpäin.
Vaivannäkö kannatti. Ammoudi Bay hohti iloisissa väreissä; olimme siirtyneet sinivalkoiselta Santorinilta ihan toisenlaiseen, perinteiseen ruutupöytäliinojen Kreikkaan. Mutta missä se uimapaikka oli? Se josta olin lukenut siitä brittiläisestä blogista. No joo, sinne piti kävellä vielä vähän matkaa. Mutta ensin otettiin yhdessä sataman lukuisista tavernoista olsanderit, joiden jälkeen pohje nousi taas kevyemmin.
Eikä muuten ratsastettu takaisin Oiaan aaseilla, koska aasiliikenne päättyy auringon laskiessa. Ihan ymmärrettävää, en minäkään olisi halunnut vaappua niiden selässä pilkkopimeässä 214 porrasta kohti yläilmoja, ja kauhusta jo valmiiksi kankea kaveri (ei koskaan ennen aasikyydissä) vielä vähemmän. Otimme siis taksin, ja huristimme sillä Imerovigliin asti (30 euroa).
Ammoudi Bay on viimein näköetäisyydellä. Ja niin ovat myös sinne Oiasta johtavat portaat, joita pitkin matka olisi taittunut huomattavasti nopeammin. Kyselkää siis portaita, älkää tietä Ammoudi Bayhin.
Perillä! Ihan toisenlaisessa Kreikassa. Ammoudi Baysta pääsee muuten veneellä näpsäkästi myös vastapäiselle Thirassian saarelle. Se jäi tällä kertaa väliin, eikä ollut hirveää hinkuakaan, koska saari tuli nähtyä jo ensimmäisellä Santorinin matkalla, eikä siellä ainakaan silloin ollut kuin pari hassua näköalatavernaa – sekä tietysti huikeat näkymät Santorinille.
Merenherkkuja à la Ammoudi Bay. Yksi tykkää, toinen ei.
AAAAHH! Santorinin saaren oma Donkey-olut maistui hikisen patikan jälkeen taivaalliselta.
Sitten pitikin jatkaa taivalta kohti uimapaikkaa.
Olisi tehnyt mieli pysähtyä, mutta emme antaneet periksi, vaan kurvasimme (tämänkin) kulman taakse.
Vihdoinkin. Emme olleet ainoat uimarit, mutta väkeä Ammoudi Bayssa, eikä etenkään sen uimapaikalla, ollut ruuhkaksi asti. Olisiko johtunut siitä, että kiviseltä törmältä oli vaikea päästä veteen ja vielä vaikeampi päästä vedestä pois? Suosittelen mukaan otettaviksi vesikenkiä – näin varpaat eivät raapiudu verille. Minä tosin raavin polveni, ponnistaessani aalloista kallioille.
Lyhyen uintimatkan päässä siinteli näin hieno uimaterassi. Meltemi-tuulen nostattaman kovan merenkäynnin takia tälle taskukokoiselle saarelle ei kuitenkaan ollut ihan helppo päästä.
Paluu uimapaikalta ravintola Sunsetiin sujui ihanasti virkistyneenä ja näin ollen yhdessä hujauksessa. Huuhtelimme pahimmat suolat iholta ja vaihdoimme vaatteet vessassa ja sitten aikaiselle dinnerille. Ja kun aikaisin tulimme, saimme pöydän paraatipaikalta. Pöytävaraus on ehdoton, jos saapuu illastamaan vasta auringon laskiessa. Vaikka Ammoudi Bay on eräänlainen salaisuus, ei se niin salainen sopukka ole, etteivät siitä monet monet muutkin tietäisi.
Ravintola Sunset oli ehdottomasti koko reissun paras ravintolakokemus. Tirisevät tomaattilehikäiset ja mausteinen fetadippi veivät kielen mennessään.
Ja entäs tämä jättikatkarapuannos! Näyttää risotolta, mutta oli listan mukaan pastaa. Niin tai näin: järjettömän hyvää.
Malja upealle päivälle ja upealle illalle! Vaellus Imeroviglistä Oiaan halki hulppeiden maisemien oli huikea kokemus, ja myös värikäs Ammoudi Bay oli ehdottomasti visiitin väärti.
Kaiken kruunasi auringonlasku. Ammoudi Bay jää mieleen sen, mutta etenkin loistavan ruuan takia.
Kiitos ja näkemiin!